Kirjoittanut
Kirkkohistorian dosenttiAntti Eskola erosi kirkosta 1970-luvulla ja liittyi takaisin 2000-luvun alussa. Erosi vaikka ei olisi halunnut murehduttaa uskovia vanhempiaan. Liittyi takaisin vaikka ei ollut tullut uskoon. Niin hän kirjoittaa uusimmassa kirjassaan Vaikka en niin kuin kirkko opettaa.
Eläkevuosinaan professori jätti sosiologian ja alkoi kirjoittaa uskosta. Professorilla on tärkeää sanottavaa. Hän muistuttaa ateisteja siitä, että heidän yrityksensä kieltää Jumala perustuvat nekin uskoon. Hänen oma uskonsa on varjeluksen ja armon kaipuuta. Erityisesti häntä puhuttelee Jeesuksen kertomus tuhlaajapojasta. Elämän vaikeuksien keskellä hän uskoo Jumalan olevan mukana. Ilman Jumalaa olisi vain kylmä sattuma.
Kirjassa on paljoin mukavaa pohdintaa, mutta tapa, jolla siinä tehdään eroa klassiseen kristinuskoon, on hämmentävä. Yhtäältä Eskola sanoo, että on tarpeetonta yrittää muutella kristillisiä oppeja, mutta lisää, että hän siirtää ne odottamaan, jos niille sattuisi joskus olemaan käyttöä. Toisissa kohdissa hän suorasanaisesti torjuu ja hylkää kristinuskon sen kaikkein keskeisimmiltä kohdiltaan. ”Sen tulkinnan, että Jeesuksen kuolema merkitsisi ihmisen syntien sovitusta, olen torjunut aikansa eläneenä teologisena kehitelmänä, johon tuskin kukaan voi enää kirjaimellisesti uskoa.”
Tämä on hämmästyttävää. Miten suomalainen sosiologian professori voi kuvitella ymmärtävänsä Jeesuksen kuoleman merkityksen paremmin kuin Jeesuksen apostolit, alkukirkko ja heidän mukanaan kaikki kristilliset kirkot aina ja kaikkialla? Mistä hän on saanut päähänsä, ettei kukaan enää usko kirjaimellisesti Jeesuksen kuoleman merkitsevän syntien sovitusta? Miten hän yleensä voi ajatella, että hän ottaa Raamatusta ja kristillisestä opista vain sen, mikä häntä miellyttää?
Kysymyksiin on olemassa vastaus. Vika on kirjoissa, joita professori on lukenut. On valitettavaa, että raamattutieteen nimissä kulkeva epäusko on pilannut niin monen uskon. Eskolakin on harhautettu uskomaan, että Jeesuksesta on kovin vähän luotettavaa tietoa ja että Uuden testamentin evankeliumeissakin olisi siksi ”arvailuja, tulkintoja ja sepitteitä”. Vain teologilta Eskola on saattanut saada ilmaisun: Ylösnoussut Kristus on empiirisen tiedon tavoittamattomissa.
Eskola kirjoittaa, ettei hän usko niin kuin kirkko opettaa. Täytyy toivoa, että hän oikeassa siinä, ettei kristillinen sovitusoppi ole vielä kokonaan kirkosta kadonnut. Mutta nyt kun on entistä vaikeampi tietää, mitä kirkko oikein opettaa, pitäisi olla enemmän huolissaan siitä, jos ei usko niin kuin Raamattu opettaa. Siellä sanotaan, että ylösnousemus on fakta, että evankeliumit ovat luotettavia ja että Jeesus on kuolemallaan sovittanut koko maailman synnit.
Toivoa sopii, että telakalle nostetulle syntien sovitukselle vielä tulee käyttöä. Ainakin tuhlaajapoikakertomus on hyvä alku siihen suuntaan.
