Kirjoittanut
Seurakuntalaisen vieraskynä-blogissa julkaistaan eri kirjoittajien kirjoituksia.Suomen perustuslaki määrittää jokaisen täällä asuvan perusoikeudet. Perustuslain pykälä 11 määrää, että jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Sama pykälä tarkentaa, että uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhteisöön.
Suomen kehityspoliittisessa toimenpideohjelmassa linjataan erityisesti, että vakauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltiokehityksen edistäminen on tärkeää Suomelle kansainvälisessä yhteistyössä. Suomen oma kokemus on osoittanut, että nämä ovat tärkeitä tekijöitä rauhan ja kehityksen saavuttamisessa. Kansalaisosallistuminen, vapaa kansalaisyhteiskunta, osallistava päätöksenteko ja sananvapauden kunnioittaminen johtavat ihmiskeskeiseen kestävään kehitykseen.
Olleessani lähetystyössä vastasin Suomen ulkoministeriön rahoittamasta koulutushankkeesta Mongoliassa. Hankkeessa veimme eteenpäin Mongolian nuoressa demokratiassa juuri uskonnon ja vakaumuksen vapauden periaatetta. Kymmenisen vuotta vastasin oppilaitoksemme maahanmuuttajille suunnatusta opintolinjasta ja joka vuosi opetin perustuslailliset oikeutemme uusille tänne muuttaneille ihmisille. Juuri pykälä uskonnon ja omantunnon vapaudesta herätti usein keskustelua, sillä jotkut opiskelijoista esim. turvapaikanhakijat tulivat maista, joissa pykälää ei perustuslaissa ollut tai vaikka se oli, sitä ei noudatettu. Jotkut heistä tulevat maista, joissa uskosta kristittyjen Jumalaan ei voi kertoa kenellekään saatikka perustella sitä ja arvojaan Raamatulla. Totesin, että meillä Suomessa uskonnon vapautta noudatetaan ja jokainen saa vapaasti myös ilmaista kristillisen vakaumuksena ja kertoa, mitä uskoo ja mihin perustaa mielipiteensä. Raamatulla saa perustella mielipiteitään vapaasti. Näin olen opettanut.
Nyt on toisin. Seuraavan kerran, kun tästä aiheesta opetan, joudun ottamaan esille esimerkin kansanedustajasta, joka joutui oikeuteen, koska perusteli vakaumustaan Raamatulla. Häntä syytetään kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Hän ilmaisi mielipiteensä, joka perustuu vakaumukseen. Valtakunnan syyttäjä on nostanut syytteen kansanedustaja Päivä Räsästä vastaan. Syytteeseen sisältyy Päivin Räsäsen viittaukset Raamattuun, joissa on kysymys Raamatun opetuksista avioliitosta ja sukupuolisuudesta. Viime kädessä syytetään siis Raamattua.
Räsäsen mukaan kyse on pohjimmiltaan siitä, saako Suomessa pitää esillä ja ilmaista vakaumusta, joka pohjautuu Raamatun ja kristillisten kirkkojen perinteisiin opetuksiin. Kirjoituksen tavoite ei ollut homoseksuaalien ihmisarvon loukkaaminen, vaan oman mielipiteen ilmaiseminen ja sen perusteleminen tunnetulla kirjallisella dokumentilla.
Jo syytteen nostaminen tämäntyyppisestä vakaumuksen ilmaisemisesta uhkaa uskonnonvapautta ja sananvapautta maassamme. Jos nämä kirjoitukset kielletään, silloin kielletään paljon muutakin. Edessä voi olla kirjarovioita, joilla poltetaan Raamattuja ja muiden uskontojen pyhiä kirjoituksia. Meitä on monta, jotka emme voi pyytää valtakunnan syyttäjän edessä anteeksi Raamatun opetuksia. Eikä meidän oikeassa ja toimivassa oikeusvaltiossa pitäisi olla mitään syytäkään niin tehdä.
YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus sanoo 18.artiklassaan näin.
Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.
Maailman väestöstä noin kolmasosa elää maissa, joissa valtio tai tietyt valtaa pitävät ryhmittyvät rajoittavat kansalaisten uskonnon ja vakaumuksen vapautta. (https://www.pewforum.org/2012/09/20/rising-tide-of-restrictions-on-religion-findings/) Autoritääriset valtiot käyttävät juuri uskontojen kenttään kohdistettua syrjintää tai vainoa keinona tukahduttaa kansalaisyhteiskunnan vapaata toimintaa. Monet kansalaisyhtesikunnan merkittävät liikkeet ja organisaatioton perustuvat vakaumukseen.
Suomi on aktiivinen toimija kansainvälisissä ihmisoikeuskysymyksissä. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset velvoittavat myös maatamme edistämään ihmisoikeuksia ja noudattamaan niitä omassa maassamme. Suomi oli mukana 2012 hyväksymässä Euroopan unionissa ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan strategian, jossa EU-maat päättivät tehostaa toimintaansa uskonnon ja vakaumuksen vapauden edistämisen saralla.
Olen monena vuonna vienyt oppilaitoksemme kotoutumiskoulutukseen osallistuvat maahanmuuttajat tutustumiskäynnille eduskuntataloon. Oppaan kierroksen jälkeen olemme usein tavanneet kansanedustaja Päivi Räsäsen, joka on vastannut maahanmuuttajien kysymyksiin suomalaisesta demokratiasta, kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista, kansanedustajan työstä ja lakien säätämisestä. Päivi Räsänen on kuunnellut ja huolellisesti vastannut kaikkiin kysymyksiin ja lopuksi toivottanut maahanmuuttajat tervetulleiksi maahamme. Hän on toivonut voivansa omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että kaikilla täällä on työtä ja toimeentulon rinnalla myös vapaus elää uskonsa ja vakaumuksensa mukaan rakentaen yhdessä hyvää yhteiskuntaa.
Marja-Kaarina Marttila
Suomen Raamattuopiston rehtori
