Kirjoittanut
Kirjoittaja on Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtaja.Perheessämme eletään jännittäviä aikoja. Kevään ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvan abin viimeinen koulupäivä on takana ja edessä tiukka lukuloma. Ajokorttikin saapui juuri sopivasti postitse kotiin. Vahvoja aikuisuuden kynnykselle astumisen merkkejä kumpainenkin.
Muistan oman ylioppilaskevääni kuin eilisen päivän. Sulkeuduin lukuloman ajaksi korvatulpat korvissa huoneeseeni. Viidennen aineen kirjoitettuani astuin sisarteni kanssa lentokoneeseen. Kummitätimme oli testamentannut meille rahat Israelin matkaan. Saimme kahden viikon ajan seikkailla bussikyydillä ympäri Pyhää maata. Olin päättänyt hakea teologiseen tiedekuntaan heti ylioppilasjuhlien jälkeen ja matka sopi saumaan kuin valettu. Nuorelle mielelle oli tajunnan räjäyttävä kokemus havaita, miten satojen vuosien saatossa syntyneet ja vuosituhansia luetut Tekstit heräsivät maassa uudella tavalla eloon. Saavuin matkalta kuin valaistuksen saaneena kotiin.
Mutta eivät retket suinkaan tuohon jääneet. Kesällä vietimme sisarteni kanssa kaksi viikkoa sodasta mitään tietämättömässä Jugoslaviassa. Syksyllä opintojen aloittamisen sijaan matkustin vuodeksi Englantiin, Pohjois-Irlantiin ja Portugaliin. Nyt huomaan suosittelevani tyttärelleni samaa. Välivuoden pitämistä ulkomailla. Jos en olisi nuorena laittanut kaikkia rakennussiivoojana, hautausmaan haravoijana tai henkilöstöravintolan porkkanankuorijana tienaamiani rahoja matkusteluun, kotivuodet lasten ehdoilla olisivat olleet huomattavasti hankalampi rasti. Matkailun avarruttamana osasin arvostaa pienten lasten hetkessä hitaasti elämistä.
Ylioppilaskirjoitusten lähestyessä huomaan pohtivani elämäntehtävän sattumanvaraisuutta. Miten pienistä ja nopeasti kohdalle osuvista valinnoista elämänsuunta lopulta määräytyy. Kaikkea ei voi määrätietoisesti suunnitella. Elon kelkkaan on pakko heittäytyä ja luottaa, että pienet päivittäiset päätöksenteot kantavat suuntaan, joka on minua varten räätälöity. Ja miten se voikin olla niin, että vasta kun olen itse löytämäisilläni polun, joka tuntuu kuin minua varten tallatulta, seuraava sukupolvi rynnistää kintereillä samaan suuntaan – sekään tietämättä, minne tie on lopulta vievä. Siunaa Sinä Jumala hyvyydelläsi kaikkia oman elämänsä suuntaa etsiviä juuri tänään!
