Uusi vuosi on vaihtunut ja vanha painunut mailleen. Näin kauniin vanhahtavasti sanottuna. Palasimme sunnuntaina perheen kanssa kotiin Seurakuntaopistolta Järvenpäästä, jossa vietimme vuoden aloitustapahtumaa, Avioliittotyön alkutahteja. Pohdimme kuudenkymmenen hengen työryhmällä, millaisia tavoitteita alkaneelle vuodelle asetamme. Puntaroimme erilaisin kokoonpanoin, mitkä ovat työn kehittämisen kannalta olennaisimpia työstämisen kohteita. Into oli käsin kosketeltava. Oli ilo seurata sitä, miten osaavat ihmiset laittoivat itsensä muiden hyvinvointia edistääkseen likoon.
Kotiovesta sisään astuessani minua odotti nuorten herrojen joukko. Keskimmäisemme oli kutsunut neljä koulutoveriaan joululoman päättymisen kunniaksi meille yökyläilemään. Ilta meni joutuisasti pöydän äärellä seurapelejä pelaillen. Tämänkin seurueen menoa sivusta katsellessa hymynkare oli kerkeä seuralainen: ehkäpä liikuttavinta oli nähdä, miten 16-vuotiaat, lähes aikuisen miehen mittaan ehtineet nuoret ottivat kymmenvuotiaan joukkoonsa mukaan. Äidin silmin näytti ihan siltä, kuin useita kymmeniä senttejä lyhyempi miehen alku olisi ollut pöydän ääreen kokoontuneen joukkion täysivaltainen jäsen.
Miten tärkeää ihmiselle erilaisiin yhteisöihin kuuluminen kaikissa ikävaiheissa onkaan! Viikonvaihde kaikkine sen käänteineen palautti oivallisella tavalla mieleen sen, miten kannustava ilmasto saa ihmisen kukkimaan. Olo on hyväksyvän katseen alla energinen ja luova. Ja miten pienin elein ja sanoin tuo kokemus syntyykään! Yhtä lailla on totta se, että pienet pahaa mieltä tuottavat lausahdukset, joissa on annos vähättelyä tai kritiikkiä, saavat ihmisen vuosien saatossa nuutumaan ja lakastumaan.
Psalmistan viisain sanoin ihmisen elämän kerrotaan olevan kuin vaatimattoman kukkasen hetkisen kukoistus. Samalla tavalla kuin kasvin viihtymiseen tarvitaan vettä, valoa ja ravinteita, ihmisen hyvinvointi on yksinkertaisista asioista kiinni. Perustarpeiden tyydyttymisen lisäksi lempeällä katseella ja kauniilla sanoilla on iso merkitys. Oman olemuksen kehuminen luo tälle toki otollisemmat edellytykset. Olkoon tuleva vuosi pullollaan sellaisia armahtavan Jumalan kasvojen edessä viipyilemisiä, jotka saavat meidät tarkastelemaan itseämme ja toista joukkoon kutsuvasti.
Radio Dein Päivän blogi 7.1.