Kirjoittanut
”Nyt kyllä en enää tee sitä mitä tein viime vuonna”. ”Nyt kyllä teen sitä, minkä tiedän oikeaksi”. Kun vuosi sitten alkaa, niin ”nytkyillä” ei pitkälle pötkitä. Nytky jää vain nytkyksi.
Asiassa ei olisi mitään ongelmaa jos uudenvuodenlupaukset olisivat aina ja kaikkialla vain merkityksettömiä toiveita. Ihmisillä on kuitenkin tapana ottaa vakavasti elämänsä. Lupaukset, joita oman elämän suhteen tehdään, nousevat usein todellisesta halusta ja kaipuusta muuttaa elämää. On tipattomia tammikuita. Vuoden alussa lenkkipoluilla huohottaa paljon hikisiä joulukinkun pullistamia lenkkeilijöitä pieneksi jääneissä tuulipuvuissaan.
Kristityillä nämä lupaukset liittyvät lähes aina kilvoitteluun ja Raamatun sanan mukaan elämiseen. Lupaan elää tänä vuonna niin kuin kristityn kuuluukin. Lupaan että rukouselämäni on aktiivisempaa. Lupaan lukea Raamattua joka päivä. Lupaan rakastaa lähimmäistäni. Kaikki tiivistyy siihen, että lupaan tehdä tai olla tekemättä. Vuoden alussa huohottaa paljon hikisiä hengellisyyden pullistamia kaidan tien kulkijoita liian tiukissa pipoissaan.
Jos lupaukset siirtyvät hengellisen elämämme ytimeen, olemme vaarassa. Ajattelemme, että kelpaamme Jumalalle vasta täytettyämme lupauksen. Jos taas emme pidä lupausta emme kelpaa hänelle. Näin omat tekomme tai tekemättä jättämisemme tulevat pelastuksemme ehdoksi ja ajaudumme pois Kristuksen anteeksiantamuksesta ja armosta. Ihan hyvistä ja hurskaista lupauksista tuleekin orjuuttavaa ja sitovaa lakia. Käperrymme itseemme.
Raamatun äärellä uudenvuodenlupausten pitäisi mennä jotenkin näin: ”lupaan, että joka päivä totean itseni syntiseksi ja kykenemättömäksi tekemään hyviä tekoja pelastukseni eteen. Joka päivä ennen kuin teen mitään, lupaan turvautua uskossa Kristukseen. Jätän itseni kokonaan hänelle, että hän antaisi itsensä kokonaan minulle. Hän syntyi ihmiseksi, joka pystyi ainoana lupaamaan ja myös pitämään lupauksensa täydellisesti. Hänen täytetyt lupauksensa ja tekonsa luetaan minunkin osakseni, uskon kautta, alkavan vuoden jokaisena päivänä.”
Ainoa lupaus on siis syntisen ihmisen lupaus tarvita Kristusta tänäkin vuonna. Tästä seuraa, että anteeksiantamus itse, herättää meissä halun tehdä hyvää. Kun pysymme Kristus-puussa tuotamme hyvää hedelmää.
