Kirjoittanut
Onko tehtäväni vain toimia perinteen määräämän rituaalin osana, jos puhun monen kuulijan lähes ulkoa osaaman jouluevankeliumin pohjalta. Ja vaikka hakisin saarnatekstini muista jouluun liittyvistä Raamatun kohdista, saarnan keskeiset totuudet kiertyvät kuitenkin samoille laduille, jos kerran on tarkoitus pitää jouluun liittyviä näkökulmia esillä.
Suurina kristillisinä juhlapyhinä ei pidä vieroksua perinteitä. Kirkkovuoden juhlapäivät toimivat toistuvina merkkipaaluina elämässämme. Niiden kautta kertaamme Raamatun ilmoituksen keskeistä sanomaa ja uskomme voi pysyä elinvoimaisena keskittyessämme siihen, mikä on olennaista Jumalan ja ihmisen välisessä suhteessa.
Tärkeää on itse asiassa muistaa, että kirkkokansa tulee jouluna kirkkoon, ei niinkään kuullakseen jotakin uutta, vaan kuullakseen sen, minkä he ovat kuulleet jo monta kertaa. Jouluun liittyvät perinteet ovat meille erittäin merkittäviä. Haluamme kuulla luettavan jouluevankeliumia, haluamme laulaa ”heinillä härkien kaukalon” ja muita klassikoita.
Haluamme ja tarvitsemme kuulla joulusaarnoja, jotka käsittelevät taas samoja asioita. Jumala syntyy ihmiseksi vaatimattomiin oloihin tiettynä historian hetkenä. Enkelit täyttävät taivaan ja paimenet kokevat elämänsä yön. Karjasuojan hämärässä on äiti ja isä hoitaen profeettojen lupausten täyttymystä. Kristus Herra on juutalaisen Maria-äidin valvovan silmän alla ja tämä äiti kätkee joulun tapahtumat sydämeensä tutkistellen niitä.
Eikä ole totta, että saarnasta ei irtoa mitään uutta. Ihmisen elämässä on vain niin, että eletyt vuodet vaikuttavat niin saarnaajaan kuin kuulijaankin. Jokin joulukertomuksen vivahde koskettaa yllättäen uudella tavalla, kun sillä on tänä vuonna erilainen kaikupohja omassa elämässä. Se heijastuu saarnaajan puheeseen ja sanotut sanat synnyttävät oman saarnansa kuulijan sisimmässä. Jumala vaikuttaa sanassaan ja sanan kautta.
Katselemme jouluna mielellämme lasten joulunäytelmää. Yhä uusien sukupolvien etuoikeus on astua lapsena sisälle joulukertomukseen marioina, joosefeina, paimenina ja enkeleinä.
Jouluna ei kannata hyljeksiä perinteitä. Haluamme julistaa yhdessä lasten kanssa: ”Meille on syntynyt Vapahtaja!”
