Kirjoittanut
Maalaistytön muisteluksiaOlen kerännyt viiden vuoden ajan kirjani ”Ihmisen käyttöohjeet” kolmatta painosta varten maan suurimman päivälehden artikkeleita, jotka sivuavat eri käskyjä. Kuudetta käskyä ja ihmisen seksuaalista käyttäytymistä sivuavia juttuja kertyi viiden sentin pino. Kun luin vastikään kaikki nuo lehtijutut peräperää, alkoi 20 vuotta sitten kirjoittamani teksti seksistä, seurustelusta ja avioliitosta tuntua auttamattoman naiivilta ja vanhanaikaiselta. Suorastaan aataminaikuiselta. Vuosituhannen alussa tunnettiin käsitteet homo, lesbo, biseksuaali, sinkkuelämä, sateenkaariperhe ja seksuaalinen suuntautuminen. Siinä kaikki. Miten viattoman tietämättömiä me silloin vielä olimmekaan!
Uudissanat osoittavat, mihin suuntaan ihmisten seksuaalinen käyttäytyminen on siirtynyt kahden vuosikymmenen aikana. Tässä muutama esimerkki: heteronormatiivisuus (että pidetään heterosuhdetta parhaana suhteena – tosi ruma sana), tasa-arvoinen avioliittolaki, LGBT (lesbot, homot, biseksuaalit ja transihmiset), nettideittailu, deittisovellus (esim. Tinder).
Erilaisia suhteita kuvaavia sanoja löytyy pilvin pimein: monosuhde (se vanhanaikainen), avoin suhde (pariskunta sopii, että puolisoilla voi olla muitakin seksipartnereita), sarjaseurustelu, monisuhde, erillissuhde (irtoseksi), polysuhde, polyperhe, polyihminen, polyamoria (näitä polyja kutsuttiin ennen vanhaan moniavioisiksi), sarjapolygamia (kuulemma tavallisin parisuhdemuoto länsimailla), rinnakkaissuhde (uskottomuus parisuhteessa. Sitä tapahtuu jonkin tutkimuksen mukaan joka kolmannessa suhteessa), kaveriseksi (ystävien kesken), sooloseksi (alkaa kuulemma olla väestön yleisin tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan. Seksivälineala kukoistaa.)
Sitten on koko tämä uusi maailma, miten eri tavoin ihminen voi kokea oman sukupuolensa. Puhutaan sukupuolten moninaisuudesta, sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen itsemäärittelystä, sukupuolen ilmaisemisesta, sukupuolisensitiivisyydestä (koulussa ei saa puhua tytöistä ja pojista), nais- ja miesoletetuista (yliopiston luennolla opiskelijat saattavat huudella, jos professori käyttää sanoja ”nainen” ja ”mies”), toiseudesta, sukupuolidysforiasta (ihminen kokee biologisen sukupuolensa olevan väärä), translaista, transihmisistä, detransitioituneista henkilöistä (jotka katuvat sukupuolenvaihdostaan).
Sitten siirrytäänkin jo tekniikan puolelle: teknoseksuaali (harrastaa robottinukkeja), uuden sukupolven seksirobotti (käyttää tekoälyä reagoimiseen ja puhumiseen), luomu (= nainen, ei nukke), robottietiikka (Saako nukkeja pahoinpidellä? Valmistetaanko lapsinukkeja kysynnän mukaan?)
Sekalainen lista jatkuu: seksipositiivinen kulttuuri, seksityöläinen (jota kutsuttiin ennen prostituoiduksi), seksipeto, internetin rakkaushuijari, toksinen maskuliinisuus (ei saa olla sellainen, mitä ennen pidettiin ”miehekkäänä”), #metoo-kampanja, kostoporno, päätösväsymys (liikaa porukkaa Tinderissä), mycoplasma genitalium (uusi sukupuolitauti), vastikkeellinen seksi (alaikäisten prostituutio), ammattidomina (hänelle maksetaan siitä, että hän alistaa asiakkaitaan).
Lopuksi vielä tärkeä sana feministeille: naisen seksi-indikaattori, joka ilmaisee naisen seksuaalisen vapauden tason tietyssä maassa. Jollei ole mitään rajoja, tilanne on päivälehden kolumnistin mukaan huippuhyvä. Nämä ovat siis vain päivälehdestä noukittuja sanoja. Jos olisin lukenut iltalehtiä, naistenlehtiä tai pornolehtiä (onko niitä vielä?), olisi uudissanastoni varmaan vielä paljon monipuolisempi.
Sen sijaan kielenkäytöstä ovat suunnilleen poistuneet sanat viattomuus, seksuaalinen koskemattomuus ja pidättyvyys, säädyllisyys, häveliäisyys, naisellisuus, miehekkyys, löyhämoraalisuus, vietteleminen, kiusaukselle häviäminen / sen voittaminen, itsehillintä, itsensä kieltäminen. Neitsyys ja uskollisuus ovat kiikunkaakun, varmaan pian koittaa se päivä, jolloin niitä ei enää tarvita.
Kaiken tämän uudissanaston jälkeen oli koskettavaa lukea – yhä maan suurimmasta päivälehdestä – juttu naisesta, joka oli haastattelun ajankohtaan mennessä hoitanut auto-onnettomuudessa halvaantunutta ja puhekykynsä menettänyttä miestään kotona 47 vuotta. ”Hän on niin upea ihminen. Olen onnekas, että olen saanut elää hänen kanssaan”, toteaa vaimo yksinkertaisesti. Sitä on oikea rakkaus – ja Jumalan kiitos, että sellaistakin rakkautta Suomesta yhä löytyy.
