Kirjoittanut
Suomen Opetushallitus julkaisi vuonna 2015 oppaan Tasa-arvotyö on taitolaji: Opas sukupuolten tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa. Oppaassa suositellaan ”sukupuolitietoista” kouluopetusta, mikä yllättäen tarkoittaakin sitä, että ”Opetuksessa pidättäydytään sosiaalistamasta oppilasta hänen ulkoiseen sukupuoleensa.” (s. 68) Opas hylkää ilman perusteluja ajatuksen, että jokainen ihminen on ”yksiselitteisesti joko tyttö tai poika, nainen tai mies” (12) Oppaassa vastustetaan ”tyttöjen ja poikien lähtökohtaisten erojen” tunnustamista (19). Sukupuolieron oletetaan kahlitsevan yksilön ainutlaatuisuuden ilmaisua
Oppaan mukaan ”Lapsia on tärkeää puhutella nimillä, ei joukkona ’tytöt’ ja ’pojat’” (27) – ”koulun arkitilanteissa oppilaita ei jaeta tyttöjen ja poikien ryhmiin” (53) ja ”koulun lomakkeissa ja kyselyissä sukupuolia on enemmän kuin kaksi”. Opas suosittelee näkemystä, jonka mukaan sukupuoliero on liukuva ja sukupuoli riippuu yksilön valinnasta, ei biologisista tosiasioista.
Princetonin yliopiston oikeusfilosofian professori Robert P. Georgen (2016) mukaan pyrkimys sukupuolen vaihtuvuuden markkinoimiseksi on ilmausta uusgnostilaisesta vakaumuksesta. Muinaiset gnostilaiset pitivät ruumista vankilana, josta ihminen pyrkii vapautumaan. Aikamme uusgnostilaisuus olettaa, että lapsi ja nuori on vapautettava biologisen sukupuolensa ”kahleista”. Kahden erilaisen sukupuolen näkökulma korvataan puheella useista erilaisista sukupuolisuuden toteuttamisen tavoista.
Opetushallituksen oppaan ilmentämän uusgnostilaisuuden mukaan ihmistä ei tule sitoa henkistä minuuttaan kahlitsevaan ruumiiseen, vaan hänessä tulee kehittää moraalista rohkeutta vapautua sen vallasta. Tämä uusgnostilainen vakaumus on niin voimakas, että tieteen ja tutkimuksen tulokset eivät vaikuta sen kannattajiin, koska tutkimusten ajatellaan kertovan vain ihmishengelle vihamielisen luonnon rakenteista, jotka on murrettava. Biologia voidaan sukupuolenkorjausleikkausten ja hormonihoitojen avulla saada paremmin vastaamaan henkilön itse kokemaa, määrittelemää tai rakentamaa sukupuolta.
Opetushallituksen opetusneuvos ja oppaan laatijakuntaan lukeutuva Liisa Jääskeläinen kertoo opetushallituksen oppaan kirjausten perustuvan ”pitkälti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asiaa ajavien järjestöjen näkemyksiin”. Ilta-Sanomien haastattelussa hän sanoo: ”Olemme kunnioittaneet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä edustavien järjestöjen todistusaineistoa, jos nyt niin sanoisi. Kokemuksen ja tieteen välinen rajaviiva on aika jännitteinen. Se on suuren luokan tieteenfilosofinen kysymys, mutta myönnymme kokemuksen edessä. Kokemus ansaitsee kunnioituksen”. (Jääskeläinen; sit. Ilta-Sanomat 15.12.2015.
Opetusneuvos Jääskeläisen mukaan Opetushallituksen opas nojaa siis sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä edustavien järjestöjen tarjoamaan ”todistusaineistoon”, joka perustuu näiden järjestöjen piirissä toimivien ihmisten ”kokemukseen”. Tälle kokemukselle annetaan Opetushallituksen oppaassa suurempi painoarvo kuin tieteellisen tutkimuksen tuloksille. Tämän näkemyksen mukaan Suomen koulujen opetuksen ei tulisi niinkään ohjautua tieteellisen tutkimuksen tulosten mukaan. Sen sijaan olennaista on saada kaikki Suomen koululaiset omaksumaan kyseisten järjestöjen puolustamat uusgnostilaiset vakaumukset. Opetushallituksen oppaan tieteenvastaisuutta analysoidaan tarkemmin kirjassa Seksuaalivallankumous: perheen ja kulttuurin romahdus.
Lastenlääkäri Michelle Cretella protestoi tätä uusgnostilaista näkemystä vastaan ja katsoo, ettei lapsen todellisuustajua tulisi häiritä puheella väärään ruumiiseen vangitusta minuudesta. ”Esikouluikäisen lapsen normaalia älyllistä kehitystä ja todellisuustajua häiritsee, jos häneen iskostetaan väärää käsitystä, että on mahdollista olla vangittuna väärään ruumiiseen. Tällainen iskostaminen on lapsen kaltoin kohtelua.” Cretella luonnehtii lasten ja nuorten transsukupuolisuuteen ohjaamista ”laajamittaiseksi lasten kaltoin kohteluksi”.
Kirjallisuus
George, Robert P. (2016) Conscience and Its Enemies: Confronting the Dogmas of Liberal Secularism (Wilmington, Del.: ISI Books, 2016).
Lee, Patrick & George, Robert P. (2008) Body−Self Dualism in Contemporary Ethics and Politics (Cambridge: Cambridge University Press, 2008).
Puolimatka Tapio (2017) Seksuaalivallankumous: perheen ja kulttuurin romahdus. Kauniainen: Perussanoma.
https://apowiki.fi/wiki/Seksuaalivallankumous:_perheen_ja_kulttuurin_romahdus_(kirja)
