Uusi avioliittolaki ja luterilainen kirkko

Maaliskuussa avioliittolaki muuttuu. Ev.-lut. kirkko on kovassa paineessa. Miten se aikoo sopeutua uuteen tilanteeseen? Tilanne on oikeastaan todella yksinkertainen. Historian pitkää linjaa vasten samaa sukupuolta olevien avioliittoaikeet ovat täysin uusia ideoita. Tuskin kukaan edes keksi ajatella moista 1950-luvulla. Avioliittoinstituutio on tietysti muuttunut aikojen kuluessa jonkun verran, mutta selvä perusasetelma siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, on ollut avioliiton ytimenä kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa.

Suomen ev.-lut. kirkon kanta avioliittoon on, että se on vain yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Muissa Pohjoismaissa – Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Islannissa – luterilainen kirkko vihkii virallisesti myös homoja. Todennäköisesti Suomessa nähdään innokkaita pastoreita, jotka tulevat vihkimään, vastoin ev.-lut. kirkon lupaa ja ohjeita, mies- ja naispareja avioon. Itse näen muiden Pohjoismaisten ev.-lut. kirkkojen avioliittoratkaisun aivan mahdottomana. Siinä määritellään avioliitto, sukupuolen merkitys ja ihmiskäsitys aivan uudella tavalla; tavalla, jota kristillinen kirkko ei ole koskaan hyväksynyt tai kannattanut.

Arvostettu luterilainen teologi Pannenberg kirjoitti vuonna 1996, että kirkkokunta, joka vihkii avioon mies- ja naispareja, rikkoo niin vahvasti Jumalan sanaa vastaan, että se astuu tuolla ratkaisullaan Kristuksen yhden, pyhän, apostolisen ja katolisen kirkon ulkopuolelle. Jos Pannenberg oli oikeassa, niin kyseessä on valtavat panokset. Voidaan tietysti arvuutella, oliko Pannenberg oikeassa tai ei, mutta silti, kuka voi elää tuollaisen kysymysmerkin alla. Ei hengellistä kotia, seurakuntaa, voi rakentaa, jos perustalla on koko ajan vahva epäilys: ollako vai eikö olla?

Ekumeenisesti mies- ja naisparien vihkiminen johtaa katastrofiin, skismaan. Minun on mahdotonta ajatella, että esim. Ruotsin luterilaisella kirkolla olisi jotenkin rikkaampi ja parempi ymmärrys avioliitosta, kun katolisella ja ortodoksisella kirkolla. Itse en voisi olla sellaisen kirkon jäsen, joka virallisesti vihkii mies- ja naispareja. Historian pitkä aikaperspektiivi, avioliiton luonnollinen merkitys, Raamatun selvä todistus ja kirkon 2000-vuotinen ymmärrys puhuvat sen puolesta, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen liitto. Mielestäni 2000-luvulla syntynyt villitys vihkiä kirkolliseen avioliittoon mies- ja naispareja kuvaa aikamme ihmisten ylpeyttä. Pride.