Kirjoittanut
Kiersin kehää Keravan vankilan eristyssellissä. Haudoin itsemurhaa. Moni kaverini oli jo kuollut ennenaikaisesti joko viinaan, huumeisiin tai väkivallan seurauksena. Olin vasta 18-vuotias, mutta elämänhalut olivat kadonneet ja toivotin itselleni vain kuolemaa.
Eristysselli, vankilakielellä rundi, merkitsi minulle täydellistä umpikujaa, päätepistettä, josta olivat kaikki tienviitat loppuneet. Rundi oli pelkistetyn karu, jossa oli vain sementtinen makuulavitsa, wc ja metallinen pesuallas. Seinät olivat likaisen harmaat ja selliä ympäröivät synkät kalterit. Vanginvaatteet ylläni kävelin kehää muutaman neliön ahtaassa tilassa. Minulta oli otettu kaikki tavarat pois. Ainoa ylimääräinen esine koko paikassa oli Gideonien lahjoittama uusi testamentti.
Ankeassa eristyssellissä ollessani avasin tuon merkillisen kirjan ensimmäistä kertaa elämässäni. Sen sivut tuntuivat sormissani merkillisen ohuilta ja sileiltä. ”Hyvää sätkäpaperia”, ajattelin. Päätin kuitenkin lukea tätä minulle täysin vierasta kirjaa. Ilta illan jälkeen kahlasin läpi uuden testamentin kertomuksia, enkä voinut olla törmäämättä Jeesukseen, joka painui mieleeni kärsivän ja hyljeksityn ihmisen ystävänä. Lukiessani tunsin jopa selittämätöntä mielihyvää, kun Jeesus antoi kovaa huutia kaikille ulkokultaisille ja omahyväisille uskonnollisille ihmisille. ”Jeesus on oikeastaan ihan ok-tyyppi”, ajattelin. ”Hän on heikkojen ja langenneiden puolella. Jeesus osoitti rakkautta jopa eräälle syntiselle naiselle, jonka muut halusivat kivittää kuoliaaksi.”
Eristyssellin yksinäisyydessä mietin ensimmäistä kertaa vakavasti, onko Jumala todella olemassa? Onko Jeesus Jumalan Poika, kuten Raamattu väittää? Itsemurha-ajatukset kaikkosivat vähitellen mielestäni. Päätin ottaa asiasta selvää. Polvistuin sementtisen vuoteeni ääreen. Painoin kyynärpäät muhkuraiselle patjalle, ristin käteni ja yritin rukoilla. Jotenkin tajusin, että vaikka kaikki elämäni tienviitat vaakatasossa olivat loppuneet, Golgatan risti osoitti ylöspäin, täysin erilaiseen ja uudenlaiseen ulottuvuuteen, jota en vielä tuntenut. Uskalsin katsoa ylöspäin ja rukoilla: ”Jumala, jos olet olemassa, tule elämääni ja pelasta minut!”
Jumala kuuli rukoukseni. Vain muutamia kuukausia myöhemmin Herra lähetti luokseni erään ihmisen, joka kertoi minulle Jumalasta ja Jeesuksesta sekä selitti tien Jumalan yhteyteen ja pelastukseen. Eräänä lokakuisena iltana vuonna 1979, polvistuin Jumalan pyhien kasvojen eteen ja annoin koko loppuelämäni hänen käsiinsä. Sain syntyä uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi. Ei kulunut kauan tuosta hetkestä, kun sain myös kutsun lähteä palvelemaan Jumalaa hengellisessä työssä.
Herra on ollut uskollinen. Jumala johdatti elämääni suloisen puolison, jonka kanssa perustin perheen. Saimme neljä lasta, ja tänään saamme olla vaimoni kanssa jo kolmen lastenlapsen isovanhemmat. Taivaan Isä uskoi minulle myöhemmin seurakunnan paimenen tehtävän ja sain palvella Herra myös lähetystyössä 15-vuoden ajan. Rukoukseni on saada palvella Herraani koko loppuelämäni ajan, kunnes saan muuttaa hänen tykönsä taivaan kirkkauteen.
Ja kaikki alkoi siitä, kun aloin lukea Gideonien lahjoittamaa uutta testamenttia Keravan vankilan erityssellissä – yli 32 vuotta sitten.
