Kirjoittanut
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja voimavarakeskeinen työnohjaajaOn aamu, istun kahvimukini kanssa pöydän ääreen ja sytytän kynttilän. Tunnelmaa tuomaan, lämpöä luomaan. Ja muistuttamaan siitä, että en ole yksin vaan Ikuisen läsnäolossa.
Kynttilälyhtyyn painettu teksti värisee ja liikkuu liekin lepattavassa valossa:
Happiness is not a destination
it is a way of LIFE
Teksti on yksi niistä mietelmistä, joita voi nykyään nähdä melkein missä vaan. Niitä on postikorteissa, julisteissa, tyynyissä, tapeteissa, mukeissa…. Ne ovat oman aikamme sananlaskuja, eikä lyhtyni teksti ole ollenkaan hullumpi. ”Onni ei tule etsien vaan eläen”, kuuluu suurin piirtein samansisältöinen viisaus suomen kielellä. Ja tottahan se on. Oli tavoittelemamme onni sitten hoikempi vyötärö, parempi työpaikka, aviopuoliso, uusi auto, kesämökki tai maailmanympärysmatka – juuri kun luulet tavoittaneesi sateenkaaren pään, se siirtyykin kauemmaksi. Onnellinen se, joka osaa olla tyytyväinen jo matkalla sinne missä uskoo sateenkaaren pään olevan.
Ja kuitenkin. Katselen kynttilää, ja ajatukseni palaavat käyntiin läheisen haudalla. Siellä kynttilänvalo heijastuu hautakivestä kuin lupauksena toisesta maailmasta, joka on tuolla jossakin, kenties aivan lähellä, mutta kuitenkin ulottumattomissamme. Haudalla konkretisoituu se, miten tyhjältä ja toivottomalta lyhtyni lause tuntuu, jos kaikki päättyy tähän. Hiljalleen tapahtuvaan hajoamiseen kauniin kiven alla, elämän jälkeen, joka on saattanut sisältää niin paljon kipua ja itkemätöntä itkua, että ne voi melkein nähdä suurena, tummana kysymysmerkkinä väreilemässä haudan yllä.
Happiness is not a destination
it is a way of LIFE
”Onnellisuus ei ole päämäärä, se on elämäntapa.” Haudalla seistessä lyhtyni teksti alkaa kuulostaa lohduttomalta, jopa julmalta. Mitä järkeä tässä kaikessa on, ellei se mihin me täältä kerran päädymme ole jossakin, missä voimme lopultakin olla onnellisia?
Mieleeni nousee tuntemattoman ajattelijan lausuma viisaus: Everything will be okay in the end. If it´s not okay, it´s not the end. Kaikki tulee päättymään hyvin, tarinan loppu tulee olemaan onnellinen. Ja jos kaikki ei ole hyvin, me tiedämme, että tarina ei ole vielä päättynyt. Kristitylle tämä ei ole vain toiveajattelua vaan todellisuutta, jossa hän elää. Hän tietää, että tarina ei pääty hautaan, vaan se jatkuu. Eräänä päivänä meidän Kuninkaamme palaa, ja kaikki muuttuu. Kun hän on tullut, kaikki on hyvin.
En kuulu niihin, jotka kurkkaavat kirjan loppuratkaisun ennen kuin alkavat lukea sitä. Mutta kun on kyse elämästä, olen kiitollinen, kun voin tietää miten tarina päättyy. Kun tietää, että loppu on onnellinen, se auttaa kestämään tarinan sydäntäsärkevimmätkin episodit ja piinaavimmatkin juonenkäänteet.
Kynttilänvalo läikehtii Raamattuni lehdillä. Se on auki Roomalaiskirjeen kahdeksannen luvun kohdalta:
Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme.
Mielessäni kirjoitan kynttilälyhtyyni uuden tekstin. Mitä hyvänsä matkan varrella tapahtuukin, olen varma siitä, että happiness IS our destination. Tiedän, että tarinan loppu tulee olemaan onnellinen.
Sammutan kynttilän, nousen ja astun uuteen päivään.
