Kirjoittanut
Kirjoittaja on eksynyt uskonnon ja politiikan hämärille rajaseuduille.– Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Fil. 2:13
Ristiriita tarkoittaa kahden asian yhteensovittamattomuutta. Mysteeri tarkoittaa näennäistä ristiriitaa, ikään kuin kahta ulottuvuutta, jotka jossain kohtaa leikkaavat, mutta eivät kuitenkaan ole yhteismitallisia ja toisiaan poissulkevia. Kelpaisiko tällainen määritelmä tähän hätään?
Ihmisen tahto on yhä mysteeri. Ainakin minulle yksinkertaiselle. Ajatuksesta vapaan tahdon olemassaolosta kannattaa pitää kiinni, sillä…
Vapaata tahtoa vastaan hyökätään joka laidalta!
Vapaan tahdon dilemmaa on ihminen pohtinut vuosisatoja. Tiukan materialistisen reduktionismin / determinismin mukaan ihmisen vapaa tahto tyhjenee kehon sähkökemiallisiin prosesseihin sekä siihen, mitä olemme elämässä oppineet ja millaiseen reagoimiseen olemme ehdollistuneet, jne. Tietoisuuden ja minuuden kokemus olisi siten pelkkä evoluution tuottama illuusio.
Francis Crickin sanoin: ”Sinä et ole muuta kuin kasa neuroneja.”
Vapauttamme ilmiselvästi rajoittaa moni asia sisällämme ja ympärillämme: kehomme rajoitteet sekä ne vaihtoehdot mistä ylipäänsä tiedämme; tunne-elämämme, pelkomme, haavamme, ennakkokäsityksemme, taloudelliset ja fyysiset rajoitteet, sosiaalinen ympäristö ja niin edelleen. Lapsuudenympäristömme ja -kokemuksemme vaikuttavat meihin koko elämämme.
Arkihavainto on, että olemme tiiviisti sidoksissa fyysiseen kehoomme. Kun väsyttää tai verensokeri on alhaalla, teemme helposti huonoja valintoja. Kun ihmisen keho rapistuu esim. muistisairauden myötä, tietoisuuden taso ja harkintakyky laskee. Toisaalta arkihavaintomme on, että teemme valintoja ja koemme juuri tässä kehossa minuutta.
Ja vielä on totta, että varsin hienovaraisillakin persoonallisuuden piirteillä on osittain geneettiset perustansa ja että erilaisilla tekniikoilla (kemikaaleilla, sähköimpulsseilla, meditaatiolla jne.) tietoisuuteen voi vaikuttaa hyvässä ja pahassa. Lapsuudenympäristömme ja -kokemuksemme vaikuttavat meihin läpi koko elämämme.
Esimerkiksi psykologi Daniel Wegner Harvardista väittää kirjassaan tietoisuuden olevan illuusio (The Illusion of Conscious Will). Silti hän itsekin tunnustaa tämän ”illuusion” olevan ”hyvin sitkeä tunne joka tulee takaisin uudelleen ja uudelleen”.
Elämmekö me kaikki 7 miljardia ihmistä illuusiossa?
Ihminen on enemmän
”Tietoisuuden kieltäminen on varmasti omituisin asia, mitä on ihmisen ajattelun historiassa tapahtunut.”
– Galen Strawson (Real Materialism and Other Essays, Oxford University Press 2008.)
Siis tässäkö kaikki? Voiko ajatuksia ihmisen biologisuudesta ja todellisesta vapaasta tahdosta sovittaa yhteen? Ovatko ”sielu”, ”henki” ja ”vapaa tahto” tyhjennettävästi löydettävissä ihmisen ruumiin toiminnoista?
En tiedä. Eivät kaikki usko näin. Myös dualistisella käsityksellä ihmisen hengen (joskus käytetään sanaa sielu) ja psykofyysisen keho-ihmisen erillisyydestä on sekä kristinuskon sisällä, että muissa uskonnoissa kannattajansa (mm. sielunvaellus). Heilläkin on omat, usein kokemukseen perustuvat perustelunsa.
On mahdollista elää vain reaktioiden ja vaistojen varassa, valua tilanteesta toiseen ”autopilotilla”. Mutta ihminen pystyy parempaan. Periaatteessa olisimme tänäänkin voineet tehdä miljoonia muitakin vaihtoehtoisia valintoja, kuin mitä päätimme tehdä.
Loogisesti ajatellen äärimmäinen johtopäätös vapaan tahdon kieltämisestä on ihmisyyden kieltäminen. Ihminen on biologinen kone. Miten kone voi olla moraalinen objekti – tai subjekti? Ajatuksen seuraukset ovat pelottavia.
Tapahtukoon sinulle uskosi mukaan
”Tahdonvapaus on keskeinen kysymys, joka koskee ihmisen vastuuta ja paikkaa maailmassa. Ilman tahdonvapautta emme pysty vaikuttamaan tapahtumiin ja elämämme arvokkuus vähenee. Lisäksi usko tahdonvapauteen parantaa elämänlaatua”, kirjoittaa suomentaja Lauri Snellman esipuheessaan Alfred Melen kirjaan Onko vapaa tahto illuusio?
Varsin yleisesti siteeratussa tutkimuksessa tutkittiin kahden ihmisryhmän käyttäytymistä. Toiselle syötettiin ajatuksia, että vapaata tahtoa ei ole, että me olemme vain koneita. Toisen ryhmän ajattelua ruokittiin ajatuksilla vapaan tahdon ja valinnanmahdollisuuksien olemassaolosta. Ihmisryhmien käyttäytymisessä havaittiin selkeä ero: ensimmäinen ryhmä passivoitui selkeästi pahemmin. Sillä on väliä mitä uskot.
(teksti jatkuu kuvan jälkeen) 
Uskonnon hyökkäys vapaata tahtoa vastaan
Vapaata tahtoa vastaan hyökätään täyslaidallisen verran myös uskonnollisuuden suunnalta. Fatalismi, eli kohtalousko eri muodoissaan kahlitsee miljardien ihmisten ajattelumaailmaa. Tiedämme, miten fatalistinen maailmankuva on tyypillinen useimmille maailmanuskonnoille ja valtaa sijaa myös Euroopassa ennustajien ja horoskooppien muodossa. – Olemmeko sokeita omallemme?
Uskotko sinä persoonalliseen Jumalaan, vai voimaan tai kohtaloon?
* * *
”In this car there is no driver. God is the driver, I’m only a passenger.” julistaa puskuritarra jossain USA:n raamattuvyöhykkeellä. Nyt tosin ”God” on pian vaihtumassa Googleen. 🙂
Kristillisissäkin piireissä meillä on omat predestinaatio-oppimme ja evankelikaalinen fatalismimme, joka laulaa: ”God is in control… I give you control… Anna elämäsi hallinta Jumalalle”.
Miksi Hän sen ottaisi? Eikö kristillisen maailmankuvan mukaan juuri Hän sen sinulle antanut: sinun tahtosi, kykysi valita, sinun minuutesi.
Kuvitellaan dialogi:
– Menkääpä lapset vaikka piirtämään jotain.
– Isi, mitä minä piirtäisin?
– No piirrä ihan mitä haluat.
– Isi, minä piirrän vain ja ainoastaan sitä, mitä sinä tahdot.
Onko isä ylpeä lapsestaan, joka kysyy häneltä ohjetta jokaiseen elämän valintatilanteeseen? Toisaalta, eikö olisikin helpottava ajatus ulkoistaa elämän vaikeat päätökset ja vastuu niistä jumalalle, tai muulle korkeammalle taholle? Valtiolle? Viranomaisille? Suvulle? Uskonnolliselle johtajalle?
Ajatus elämänvalintojen vastuun siirtämisestä ”korkeammalle taholle” voi passivoida. Jos ajatus aina johtaisikin aktiiviiseen (Jumalan) etsintäprosessiin, voisi sen ymmärtää. Aika harvoin näin näkee tapahtuvan. Sanomme uskovamme, mutta tekomme puhuvat muuta.
”Jeesus on Herra” on eri asia kuin ”Jeesus on ohjelmoija”
Kyllä. Ihminen valita kuunnella ja totella Jumalaa, olla kuuliainen. Konetta ei tarvitse kehoittaa olemaan kuuliainen, sillä kone ei muuta voikaan. Kuuliaisuus on mahdollista vain valitsevalle subjektille. Raamattukin on täynnään käskyjä, ohjeita, kehotuksia ja rohkaisua. Ylipäänsä niiden lausumisessa ei ole mitään järkeä, ellei ihminen voi puntaroida niitä ja päättää totella tai olla tottelematta. Uusi testamentti on haaste proaktiiviseen elämään. (Matt. 7:24-26)
(teksti jatkuu kuvan jälkeen)
Kohtalo-jumala sinun pikku tarpeisiisi?
Ihmisen uskonnollisuudelle tyypillinen, persoonattoman ”kohtalo-jumalan” palvonta on eräänlaista itsekeskeistä menestysteologiaa, jossa ajatukset pyörivät lähinnä oman ja lähiomaisten selviämisen ja menestyksen ympärillä. ”Kohtalo-jumalan” tehtävä on johdattaa sinua metsästysreissulla tai työpaikan löytymisessä, auttaa sinua vaikeuksissa jne. Ja siihen tämä ”suhde” jääkin. Kohtalo-jumalan palvominen jättää ihmisen pyörimään oman navan ja pienten asioiden ympärille.
Vanha testamentti on tämän tarinan toistoa: Kansalla menee hyvin → kansa unohtaa Jumalan → Jumala antaa vaikeuksia → kansa huutaa Jumalaa avuksi → Jumala auttaa → kansalla menee taas paremmin ja tarina alkaa alusta. Joku onkin sanonut, että VT:n historia sisältää enemmän kuvausta yhden kansan paosta pois Jumalasta, kuin totuuden janosta ja Jumalan etsinnästä.
Vahvojen persoonien tarina
Monet Raamatun ”sankarit” olivat tahtovia ihmisiä. Muutamat suorastaan kovakalloisia, kuten Jaakob tai Paavali. Vahvasti olemassa olevia ihmisiä, täynnä elämää ja ristiriitoja.
Yllättävän osuva kuvaus juuri tästä ihmisen tahdon ja ”kohtalon” tai ”jumalan suunnitelman” jännitteestä löytyy Hollywood -elokuvasta The Adjustment Bureau. Jos olet elokuvan nähnyt, tiedät mistä puhun.
Sielunsa voi hukata monella tavalla
Maailmaa muuttaneille ihmisille on yhteistä, että he ovat uskoneet ihmisen mahdollisuuksiin, valinnan vapauteen ja omaan vastuuseensa itsestä ja toisista. Yhtenä oman aikamme vaikuttavimpana maailmanmuuttajina voi ilman muuta pitää Elon Muskia, joka päätti, että sähköautoista pitää tehdä ”cooleja”, että avaruuslentoja pitää tehdä halvemmalla ja että Marsiin vielä mennään. Kahdessa ensimmäisessä hän on jo onnistunut.
– Joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen…
Joka elää vain itselleen, kadottaa itsensä, olkoon tahtoa vaikka kuinka paljon. Toisaalta myös täysin ”tahdottoman” elämän päätepisteessä on eräänlainen ”sielunsa menettäminen”, turhautunut ja eksynyt tunne.
Valitsen, siis olen
Monet ns. eksistentialistifilosofit ovat pohtineet ihmisen vapautta ja siitä seuraavaa absoluuttista vastuuta. Kyky valita vapaasti vasta tekee meistä meistä subjekteja, eläviä olentoja. Mahdollisuutemme valita on rajallinen, mutta todellinen.
”Kaikki yhdessä vaikuttaa…”
Ihmisen vapaa tahto ja toisaalta Jumalan suvereeni ohjaus (johdatus) yksilön ja ihmiskunnan kaoottisen historian yläpuolella on turvallisuutta luova mysteeri. Joka ei tätä toista puolta ”tarinasta” pysty näkemään, jää vahvan tahtonsa kanssa jotenkin orvoksi kodissaan, tässä tyhjässä maailmankaikkeudessa.
Mieluummin kuin yrittää ymmärtää ihmisen mysteerin pohjamutia myöten, haluaisin elää sen. Siis olla elävä olento. Sillä ihminen ristiriitoineenkin on niin järkyttävän hieno kapistus! (Ps. 8)
Tapio Luoma-aho
Lähteitä:
Dodson, Patrick. Psychotic Inertia. A Book About Calling and Confusion. Pause for Effect 2010.
Mele, Alfred R. Onko vapaa tahto illuusio? Dialogi vapaasta tahdosta ja tieteestä. Viisas Elämä Oy 2016.
Pearcey, Nancy. Total Truth. 5 principles for Unmasking Atheism, Secularism and Other God Substitutes. David C Cook 2015.
Visala, Aku. Käveleekö ihmisen erityisyys ulos kuvioista, jos kristillinen fysikalismi on totta? Areiopagi.fi –kolumni 8.12.2015.
www.areiopagi.fi -sivustolla on lukuisia aiheeseen liittyviä artikkeleita
Kuvat: Jehyun Sung, Vidar Nordli Mathisen ja Alina Sofia / Unsplash.com
