Kirjoittanut
Olen seinäjokinen Vapaakirkon hallituksen puheenjohtaja. Kristillisiä harrastuksiani ovat mm. Israel-työ, jota teen oman kirkkokuntani ohella myös Israelin Ystävien liittohallituksessa sekä Kristillinen teatteriyhdistys Kristy, jossa olen pari kymmentä vuotta näytellyt ja pari näytelmää olen itsekin teatterille kirjoittanut. Siviilissä olen sairaanhoitopiirin johtaja, sairaalaneuvos, ns. soteveteraani, kymmenen vuotta soteuudistusta tehnyt ja siinä myös omat traumani hankkinut. Yhden vaimon mies, kahden aikuisen tyttären isä ja yhden tyttären tyttären ja yhden tyttären pojan ukki. 68-kertainen maratonin juoksija.Teimme maaliskuun lopussa seurakunnassamme kovia päätöksiä: 500 jäsenen seurakunta hyväksyi aiesopimuksen rakennusliikkeen kanssa uuden kirkon rakentamisesta. Vanha, 1960-luvun alussa rakennettu, oli käynyt ahtaaksi, toiminnallisesti hankalaksi ja sisäilmaltaan sietämättömäksi. Upeata on olla tällä tavalla mukana seurakunnan kasvussa ja kehityksessä!
Kolikon toinen puoli sitten on, että silloin, kun kirkko on valmis, seurakunnalla tulee olemaan melkoinen velkataakka. Tilakustannuksemme moninkertaistuvat, emmekä me tähänkään asti ole päässeet taloudellisia voittoja tekemään. Hullunrohkea uskonaskel tämä meidän projekti.
Jumala puhuu tavalla jos toisellakin. Minulle hän puhui tällä kertaa maaliskuun lopulla lukemani Graham Greenen kirjan ”Jutun loppu” kautta. (Hyvä kirja: Goodreads-kirjallisuus somessa annoin 5/5 tähteä.) Siinä katolinen pappi, isä Crompton sanoi: : ”Rukous on joka tapauksessa Jumalan voiman tunnustamista, ja eiköhän se liene jonkunlaista ylistämistä.” Kun me seurakuntana teemme päätöksiä, joiden seurauksista voimme selvitä vain Jumalan avulla, sekin on Jumalan voiman tunnustamista ja siis jonkunlaista ylistämistä. Meillä on luja luottamus siihen, että uusi kirkkomme puhuu kadunmiehellekin Jumalan hyvästä huolenpidosta seurakuntaansa kohtaan.
Seurakunnan haaste sitten on muistaa, että vaikka Jumalan ihmeenä saamme uuden kirkon, kirkkorakennus on vain välinen ja evankeliumin julistaminen uskon herättämiseksi ja säilyttämiseksi on evankelikaalinen kutsumuksemme.
