Kirjoittanut
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja voimavarakeskeinen työnohjaajaPitkän, uuvuttavan työrupeaman jälkeen olen huomannut mieleni lepäävän elokuvien ja TV-sarjojen äärellä, joissa komentoketju ohjaa henkilöiden päätöksiä ja toimintaa. Miten helppoa kaikki onkaan! Ei tarvitse itse miettiä mitään, sen kun tottelet vaan. Eikä tarvitse kantaa vastuuta muusta kuin käskyn tottelemisesta, koska komentoketjussa päävastuu on aina sillä, joka on määräyksen antanut. Sinun osuudeksesi jää vain se, että tottelet saamaasi käskyä ja teet parhaasi. Yes, sir!
Komentoketjua ei kyseenalaisteta eikä sitä vastaan pullikoida. Kun komentoketjussa sinua ylempänä oleva antaa käskyn, sinä tottelet, vaihtoehtoja ei ole. Ihmisten välillä voi olla syvää epäluuloa, katkeruutta ja vihaakin, mutta kun toimitaan osana komentoketjua, silloin tunteet laitetaan syrjään. Komentoketjussa mukana olevat tietävät ja tunnustavat sen, että ketjun ylemmän lenkin oikeus on vaatia käskyjensä noudattamista ja alemman lenkin velvollisuus on totella.
Mutta on yksi asia, jota ei voi valjastaa osaksi komentoketjua. Rakkautta ei voi käskeä, vaatia eikä komentaa. Kukaan ei voi vaatia toista rakastamaan itseään. Rakkaus ei taivu komentoketjuun, se on itsenäinen toimija.
Ja siksi rakkaus voi toimia voimakkaampana vaikuttajana ja motivaattorina kuin komentoketju koskaan. On tilanteita, joissa mikään ei pakota eikä velvoita meitä tottelemaan, mutta olemme silti valmiita laittamaan omat toiveemme ja pyyteemme syrjään ja taipumaan toisen tahtoon. Silloin teemme niin rakkaudesta ja uskollisuudesta toista ihmistä kohtaan.
Kaunis kuvaus rakkauden ja uskollisuuden voimasta löytyy Taru Sormusten Herrasta elokuvatrilogian toisesta osasta Kaksi tornia. Julma vihollinen lähestyy Rohanin valtakuntaa tuhotakseen sen kansan. Kuningas Théoden on viemässä kansaansa turvaan, kun vihollinen iskee saattueen kimppuun. Kuningas tietää, että hänen on johdettava miehensä taisteluun, ja niin hän kääntyy Éowyn-neidon puoleen ja pyytää tätä johdattamaan naiset ja lapset turvapaikkaan. Éowyn, Rohanin neito, on kuninkaallista sukua, jalo ja urhea, ja hän palaa halusta saada taistella kansansa puolesta miesten rinnalla. Hänen mielestään joku muu voisi viedä naiset ja lapset turvaan.
– Minä voin taistella! huudahtaa Éowyn kuninkaalleen.
– Ei! vastaa kuningas lujasti. Sitten hän katsoo Éowynia syvälle silmiin ja sanoo: – Tee se. Minun vuokseni.
Ja Éowyn tottelee. Rakkaus ei käske, rakkaus ei komenna, ei pakota. Se vain vetoaa ja antaa sitten toiselle vapauden tehdä oman tahtonsa mukaan. Rakkauden voimasta kertoo se, että rakastetun tahto taipuu rakkauden tahtoon. Vapaaehtoisesti, ilman pakkoa.
Apostoli Johannes kertoo evankeliumissaan tilanteesta, jossa Jeesus on puhunut suoremmin kuin koskaan aikaisemmin siitä, miksi hän on tullut maailmaan ja mikä hänen tehtävänsä on. Jeesus on käyttänyt rajuja ilmaisuja lihansa syömisestä ja verensä juomisesta ja saanut aikaan sen, että monet niistä, jotka olivat kuuluneet hänen opetuslastensa joukkoon, olivat vetäytyneet pois eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan. Ne kaksitoista läheisintä ovat vielä hänen lähellään, mutta heidänkin katseessaan Jeesus näkee pelon ja epäilyksen häivähdyksen.
Mitä Jeesus tekee? Käyttääkö hän valtaansa ja oikeuttaan komentoketjun ylimpänä, komentavana lenkkinä? Sanooko hän: – Te pysytte tässä ja seuraatte minua. Pulinat pois!
Ei, vaan hän kysyy opetuslapsiltaan: – Tahdotteko tekin mennä pois? Hän ei sulje nyrkkiään ja vangitse opetuslasten joukkoa sen sisälle. Hän antaa heidän olla avoimella kämmenellään, kuin lintuparvi, vapaana lentämään pois, jos he niin haluavat. Opetuslapsi Johannes, hän, joka tiesi olevansa rakastettu, jäi Jeesuksen luokse. Ja niin jäivät myös muut yksitoista, he kaikki – vielä joksikin aikaa.
Jeesus on Herra. Tämä oli ensimmäisen vuosisadan kristittyjen uskontunnustus, joka vei monet heistä areenalle leijonien eteen. On vain yksi ainoa Jumala, ja hän on ainoa, jonka edessä me kumarramme ja jota me tottelemme. Mutta Jeesus on Herra, joka hallitsee nöyryydellä ja hiljaisuudella. Hän on Kuningas, joka luottaa rakkauden voimaan. Kun Kristuksen rakkaus vaatii meitä, sen voima on vahvempi kuin tiukimmankaan komentoketjun. Me tottelemme häntä, emme ketjun tahdottomina, tunteettomina lenkkeinä, vaan koska me rakastamme häntä, joka on ensin rakastanut meitä.
