Kirjoittanut
Lea Kujanpää on liturgiaa rakastava muusikkopappi, joka työskentelee raamattukouluttajana ja Kansan Raamattuseuran seurakuntapalveluiden johtajana, ja on lapsuudesta saakka uskonut Jeesukseen.– Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
– Aamen, aamen, aamen!
– Herra olkoon teidän kanssanne!
– Niin myös sinun henkesi kanssa!
Rakkaat ystävät!
Ei, nyt menee liioittelun puolelle. Eivät kaikki ole pastorin ystäviä, eivätkä ystäviä keskenäänkään. Joku voi myös kokea joutuvansa sisäpiirisulkeisiin, jos heti puhutaan rakkaista ystävistä. Nyt pitää ymmärtää pitää ovet auki. Sepposen selällään, kuten sanonta kuuluu.
Hyvät seurakuntalaiset!
Liian muodollista. Kaikki eivät ensinnäkään ole hyviä seurakuntalaisia. Ja entäs ne, jotka eivät ole seurakuntalaisia ensinkään? Jokuhan voi vasta harkita seurakuntaan liittymistä. Ehkä joku on tullut paikan päälle vain katsoakseen, millaista täällä on. Ei saa sulkea ketään ulkopuolelle heti ensimmäisissä sanoissa.
Rakkaat kristityt!
Ei mutta. Nyt jos siellä onkin joku ei-kristitty, niin mitäs sitten? Eikö hän ole tervetullut tai rakastettu omana itsenään? Missä menee kristityn raja? Mikä tekee ihmisestä kristityn? Onko tämä tilaisuus vain sellaisille, jotka kokevat olevansa kristittyjä? Ei sellaista rajausta voi tehdä. Nyt pitää keskittyä!
Sisaret ja veljet Kristuksessa!
Ei, tästä tulee palautetta. Liian konservatiivista. Tässä oletetaan, ja oletuksella loukataan jotakuta.
Sisarukset Kristuksessa!
Ei, tästä tuli palautetta viime kerralla. Että onkos sitä loikattu liberaalien joukkoon, ja nyt messu meni pilalle.
Jumalan terve!
Kulttuurista omimista naapurijärjestöltä. Ei käy.
Huomenta!
Ei ei ei. Liian maallista, tai vähintään liian matalakirkollista.
Armo ja rauha teille meidän Herraltamme!
No nyt meni puolestaan korkeakirkolliseksi. Paavaliksiko sitä tekeydytään ja yläpuolelle asetutaan? Vähän nöyryyttä peliin.
Heippa vaan kaikille!
Onkos tuo nyt laitaa? Ei. Liian nuorisopastorillista. Onhan tässä sitä paitsi jo ikääkin. Ei pidä yrittää olla nuorekas, jos sitä ei ollut edes syntyessään.
Mitä jos jättäisi koko tervehdyksen pois? Suoraan psalmiin vaan niin, että pärähtää!
Vaan olisipa se aika töykeää. Pois se! Seurakunnassa pitää voida sentään tervehtiä.
No, minä laitankin tässä nyt listan kiertämään. Siellä on monivalintakysymys, millaisen tervehdyksen haluaisitte seuraavalla kerralla. Voitte rastittaa toiveenne. Mukana on myös kohta ”Joku muu, mikä?”, johon voitte kirjoittaa mieleisen vaihtoehdon, jos omaa suosikkia ei löydy valmiista listasta. Tervehdystoiveet toteutetaan sitten järjestyksessä äänimäärän mukaan.
Messun loputtua voitte lähtiessänne painaa ovella ”Miten onnistuimme tänään?” -nappulaa (ja jos kaikesta huolimatta mitenkään voisitte välttää punaista nappia, koska messukohtainen data viedään seurakuntaneuvoston analysoitavaksi ja Markokin sai viime sunnuntaina pelkkää vihreää).
Käsittelemme tulokset keskiviikkona henkilökunnan kokouksessa ja mietimme, miten voisimme palvella kaikkia entistä paremmin.
