Valta, voima, kunnia

Isä meidän -rukous on vakiintunut osa jumalanpalvelustamme ja myös kiinteä osa perheeni iltarukouksia. Onhan se Jeesuksen meille opettama rukous. Upeaa, että saamme lähestyä Jumalaa niin kuin lapsi lähestyy rakastavaa isäänsä. Saamme myös sinutella häntä, pyytää häneltä kaiken tarvitsemamme ja jättäytyä hänen hoitoonsa. Niin kuin eräs nuoruusvuosieni ystävä sanoi ”jos on jotain unohtanut rukoillessaan omin sanoin, Isä meidän -rukous kattaa loput”. Se on niin totta.

Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, [sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen]. (Matt.6:9-13, 1938)

Rukoillessamme Isä meidän -rukouksen emme unohda pyytää anteeksi, vaikka se muuten tuppaa meiltä unohtumaan. Kukapa omia syntejään haluaisi esitellä? Kuitenkin se on tarpeellista ja siitä Jeesus meitä muistuttaa. Saamme pyytää Isä meidän -rukouksessa, että Jumala antaisi meille kaiken tarvitsemamme ja siihen sisältyy myös tuo syntien anteeksisaaminen. Leivän lisäksi tarvitsemme myös Jumalan johdatusta ja varjelusta, niitäkin rukouksessa pyydetään.

Valta, voima ja kunnia

Isä meidän -rukouksen runsas käyttö tekee siitä hieman meditatiivisen. Eri aikoina eri pyynnöt nousevat esiin. Viime aikoina rukouksen aivan viimeiset sanat ovat pyörineet mielessäni. ”Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti”. Olen usein ohittanut tämän vain loppuhuipennuksena enkä ole sitä sen enempää miettinyt. Mutta ehkä siihen sisältyykin jotain enemmän? Ehkä tämän ylistyksen sanominen siunaa ja suojaa meitä salatulla tavalla?

Nimittäin valta, voima ja kunnia ovat juuri niitä asioita, mitä ihminen on itselleen tavoitellut vuosituhansien ajan. Valta, voima ja kunnia ovat myös ne asiat, jotka ovat turmelleet ihmiset vuosituhansien ajan. Rukoillessamme Isä meidän -rukouksen luovutamme nämä Jumalalle, annamme Jumalalle sen paikan, mikä hänelle kuuluu. Ja otamme itsellemme sen paikan, Jumalan lapsen osan, mikä meille kuuluu ja mikä meitä eniten siunaa. Voisiko Isä meidän -rukouksen viimeinen säe olla se kaikkein tärkein? Sillä juuri se ohjaa meidät pois kaiken synnin takana olevasta kiusauksesta: vallan, voiman ja kunnian haalimisesta itsellemme. Mutta antaessamme nämä Jumalalle, vapaudumme elämään Jumalan tahdon mukaista elämää.

Niin on hyvä.

 

Osa kirjoitusta, joka on julkaistu Armoa Arkeesi -sivustolla.