Kirjoittanut
Kirjoittaja on Sleyn lähetysjohtaja ja Sanansaattaja-lehden päätoimittaja.Kristillisyyttä on jo pitkään vähitellen suljettu pois julkisesta tilasta, ja nyt vauhti näyttää kiihtyvän. Viimeisetkin rippeet on saatava pois näkyvistä. Kohu 1500 euron korvauksesta lapselle, joka kuuli koulussa gospelkonsertin ja kutsun seurakunnan kuoroon, ei ollut vielä laantunut, kun kerrottiin erään koulun rehtorin peruneen jo sovitun barokkikonsertin, jossa oli tarkoitus esittää osia Händelin Messias-oratoriosta. Oratorion ”uskonnolliset viittaukset” olivat liikaa. Syystä varsinkin jälkimmäinen tapaus on herättänyt laajaa kummeksuntaa ja teräviä kannanottoja. Mitä seuraavaksi? Taidemuseoiden oviinkin on varmaan syytä laittaa varoitustekstit altistumisesta kristillissävytteiselle taiteelle.
Eräässä nuorten aikuisten illassa yksi osallistujista totesi osuvasti pride-ideologian olevan Suomen uusi valtionuskonto. Sille on tilaa, sitä opetetaan kouluissa, sillä on omat liputuspäivänsä, sitä ei saa kritisoida ja sen edestä kristillisyyden on väistyttävä. Tällainen aika meille on annettu elettäväksi. Tällaisen ajan keskellä meillä on tehtävä olla Kristuksen todistajia.
Me emme saa alistua meneillään olevaan kristillisen uskon nujertamiseen. Jumalan valtakunnan ja meidän sen kansalaisina on ryhdyttävä vastaiskuun. Nyt on aika entistä näkyvämmin kantaa kristillisiä symboleja, ristiä kaulassa tai pinssiä takin kauluksessa. Nyt on aika entistä rohkeammin kirjoittaa lehtien mielipidepalstoille tai julkisille blogialustoille ja osallistua keskusteluihin. Kuka uskaltaisi liimata autonsa takaikkunaan kristillisen iskulauseen tai raamatunjakeen (Afrikassa niitä on melkein kaikissa autoissa)? Nyt on aika vaatia omille lapsillemme vapautta olla osallistumatta pride-ideologian aivopesuun ja olla altistumatta itämaisten uskontojen vaikutteille esimerkiksi joogan muodossa.
”Aika on tullut nousta ja lippua kantaa pimeyden valtaa vastaan.” (Jakaranda: Aika on tullut)
Ville Auvinen
