Kirjoittanut
Kirjoittaja on espoolainen liikkeenjohdon konsultti, pianisti ja historianharrastaja, joka toimii Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry:n puheenjohtajana, Holokaustin Uhrien Muisto ry:n ja Elämän marssi ry:n varapuheenjohtajana sekä Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän sihteerinä.Päivi Räsäsen 30.3.2022 saama vapauttama tuomio on herättänyt sanan- ja uskonnonvapautta arvostavissa laajalti sekä tyytyväisyyttä että hämmennystä suomalaista oikeusjärjestelmää kohtaan. Tyytyväisyyttä tietysti siksi, että Helsingin käräjäoikeus teki tuomariäänin 3-0 yksimielisen ratkaisun hylätä kaikki valtakunnansyyttäjän nostamat syytteen Päivi Räsästä kohtaan todeten, ettei Räsäsen ole syyllistynyt vihapuheeseen eikä kiihottamiseen kansanryhmää kohtaan.
Hämmennystä on aiheuttanut sekä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen alkuperäisessä syytekirjelmässä että myöhemmin valtionsyyttäjä Anu Mantilan oikeudessa toistamat lausumat, joita he totuuden vastaisesti väittivät Räsäsen sanomiksi. Kuten Räsäsen totesi Ylen pääuutislähetyksessä 30.3., syyttäjälaitoksen syyte perustui huomattavalta osin vääriin ja valheellisiin väittämiin, minkä myös Helsingin käräjäoikeus totesi päätöksessään.
Käynnistimme vaimoni Jaanan kanssa Päivi Räsäsen ”tuomiopäivän” aamun kuuntelemalla Spotifysta Eero Junkkaalan vetämää radioraamattupiiriä, ja sen kahta jaksoa, joissa käsiteltiin Toisen Mooseksen kirjan 20. ja 23. lukuja. Ensimmäisen ohjelman (20. luku) aiheena oli kymmenen käskyä ja jälkimmäisen (luku 23) rehellisyys ja oikeamielisyys.
Seuratessani myöhemmin päivällä Räsäsen tiedotustilaisuutta, jossa hän kertoi syyttäjän vääristelleen useita hänen sanomisiaan, hätkähdin kuinka ajankohtaisia ja relevantteja nuo tuhansia vuosia vanhat Raamatun tekstit ovat edelleenkin. Kahdeksas käsky ”Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi” on meille kaikille tuttu. Vuoden 1992 raamatunkäännös (2. Moos. 20:16) sanoo sen vielä napakammin ”Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan”.
Yle totuutta puolustamassa
Ylen iltauutisissa 30.3. käytiin valtakunnansyyttäjän esittämästä väärästä todistuksesta mielenkiintoinen keskustelu uutisankkuri Pia Pasasen ja oikeustoimittaja Päivi Happosen välillä:
Uutisankkuri: Oikeus otti kantaa myös siihen, että tietyt syyttäjän väitteet eivät pitäneet paikkaansa? Kuinka tavallista tällainen on?
Oikeustoimittaja: Tämä on hyvin harvinaista. Syyttäjä todellakin väitti Räsäsen sanoneen useita eri asioita ylen Radio ohjelmassa, josta hänelle nousi syyte, mutta tuomioistuin kävi läpi näitä asioita tuomiossaan ja ampui alas syyttäjän väitteet ja totesi, että yksinkertaisesti tällaisia lauseita ei kuultu siinä ohjelmassa, ja se on hyvin harvinaista. Yleensähän tuomioistuin käy läpi niitä asioita, joita vastaaja on tehnyt. Ehkä tuomioistuin halusi sitten näpäyttää syyttäjää siitä, että on syytä pysyä totuudessa näissä syytekirjelmässä.
Päivi Räsänen julkaisi jo 7.5.2021 kotisivullaan tiedotteen Syyttäjän tiedotteessa on karkeita vääristelyjä ja virheitä, jossa hän torjui nuo valtakunnansyyttäjän väittämät yksi toisensa jälkeen. Tiedote alkoi seuraavasti:
Ihmettelen Valtakunnansyyttäjän 29.4 antaman tiedotteeseen sisällytettyjä virheellisiä ja vääristeltyjä väitteitä näkemyksistäni. Syyttäjällä on ollut yli puoli vuotta aikaa paneutua esitutkinta-aineistoon, kuulustelupöytäkirjoihin ja loppulausuntoihini. Viimeisin kuulustelu suoritettiin elokuussa 2020. Käytetyn ajan puitteissa voisi toivoa täsmällisiä ja asiallisia perusteluja syytteille.
Ilokseni huomasin, että Yle jatkoi asian käsittelyä 31.3. julkaisemassaan artikkelissa Syyttäjä laittoi Päivi Räsäsen suuhun sanoja, joita tämä ei ollut lausunut – Yle kävi läpi virheelliset väitteet, jossa käydään yksityiskohtaisesti läpi käräjäoikeuden tuomiota. Jutussa Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen toteaa mm. seuraavaa:
Yleensä rikosasioiden tuomiossa syyttäjä tekee teonkuvauksen ja käräjäoikeudessa keskustellaan, onko syytetty syyllistynyt siihen tekoon, mistä hänelle on rangaistusta vaadittu. Tässä oli varsin poikkeuksellista, että aika paljon otettiin kantaa, vastaako syyttäjän teonkuvaus sitä, mitä Räsänen on sanonut.
Raamatun lisäksi myös Suomen laki ottaa asiaan kantaa
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen erikoinen toiminta ansaitsee tarkemman tutkinnan, onko hän Räsäsen lausumia vääristellessään syyllistynyt virka-asemansa väärinkäyttöön tavalla, joka rikoslain 40. luvussa on määritelty seuraavasti:
7 § Virka-aseman väärinkäyttäminen
Jos virkamies hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa
1) rikkoo tai jättää täyttämättä virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun tai käyttäessään julkista valtaa muissa virkatehtävissään tai
2) käyttää väärin asemaansa käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden,
hänet on tuomittava virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
8 § Törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen
Jos virka-aseman väärinkäyttämisessä
1) tavoitellaan huomattavan suurta hyötyä tai
2) pyritään aiheuttamaan erityisen tuntuvaa haittaa tai vahinkoa tai
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai häikäilemättömästi
ja virka-aseman väärinkäyttäminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, virkamies on tuomittava törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi sekä viralta pantavaksi.
Näin maallikkona näyttää vahvasti siltä, että valtakunnansyyttäjän ja valtionsyyttäjien esittämillä valheellisilla väittämillä Päivi Räsäselle on aiheutettu sekä maine- että taloudellista haittaa ja vahinkoa. Koska kyse on vuosia kestäneen prosessin aikana tehdystä suunnitelmallisesta ja hyvin dokumentoidusta jatkuvasta teosta, ensi lukemalta voisi ajatella, että kyse olisi törkeästä teosta.
Lisäksi syyttäjäviraston pääjohtajana Raija Toiviainen näyttää rikkoneen antamaansa virkavalaa (tai virkavakuutusta), joka kuuluu seuraavasti:
Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.
Syyttäjälaitoksen eettiset linjaukset murenevat
Erittäin hämmentäväksi Räsäsen kohtelu nousee Syyttäjälaitoksen sivuilta löytyvien Eettisten linjausten valossa, mistä seuraavassa muutama esimerkki:
Yhdenvertaisuus ja tasapuolisuus
Toiminnallamme on merkittävä yhteys perustuslaissakin turvattuun ihmisten yhdenvertaisuuteen lain edessä. Kohtelemme kaikkia tasapuolisesti, etsimme totuutta ja tavoittelemme oikeaa ratkaisua käsittelemissämme rikosasioissa.
Luottamus ja luottamuksellisuus
Meihin luotetaan, ja haluamme joka päivä olla tämän luottamuksen arvoisia. Vahvistamme tätä luottamusta toimimalla eettisesti ja tekemällä perusteltuja ratkaisuja oikeusturvan ja rikosvastuun toteutumiseksi. Ymmärrämme, että nauttimaamme luottamusta murentaa, jos annamme toiminnassamme tavalla tai toisella aihetta arvostelulle.
Vastuullisuus
Muistamme, että toimintamme rahoitetaan verovaroin. Haluamme tehdä työtä kustannustehokkaasti ja asiakkaitamme palvellen.
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?
Ensinnäkin näyttää pelottavalta, että Suomi-nimisen oikeusvaltion korkeimmilla lainkäytön tasoilla toimii virkamiehiä, joiden etiikka sallii totuuden vääristelyn ja valehtelun. Se että he vielä dokumentoivat nuo valheet kertoo systemaattisesta ja pitkäkestoisesta epäeettisestä, jopa rikollisesta toiminnasta, jonka seurauksena satoja tuhansia euroja verorahoja on haaskattu tähän arvottomaan näytelmään.
Räsänen lopetti edellä viittaamani 7.5.2021 julkaisemansa kirjoituksen kysymykseen ”Väistämättä mieleeni nousee kysymys, onko tiedotteen taustalla uskonnollisen lukutaidon puute vai tahallinen vääristely?”
Oikeudenkäynti ja sitä edeltänyt prosessi on todistanut, että kyseessä on ollut ensisijaisesti tahallinen vääristely, mutta oikeussalista kantautuneet raportit kertoivat myös totaalisesta uskonnollisen lukutaidon puutteesta. Sen on nyt Helsingin käräjäoikeuskin tuomiolauselmassaan todentanut.
Jos nämä virkamiehet ovat tehneet tätä Päivi Räsäsen kohdalla, syntyy luonnollisesti epäilys, että he olisivat toimineet samalla lailla myös muiden syyttämiensä henkilöiden kohdalla, etenkin jos näillä olisi erilainen maailmankuva kuin heillä itsellään.
Mielenkiintoiseksi valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen aseman tekee se, että hänen edeltäjänsä Matti Nissinen joutui valtioneuvoston erottamaksi tammikuussa 2018 tultuaan tuomituksi 40 päiväsakkoon virkavelvollisuuden rikkomisesta. Nissinen oli ostanut johtamalleen virastolle kymmenillä tuhansilla euroilla koulutusta yhtiöltä, jossa hänen veljensä toimi hallituksen puheenjohtajana.
Silloinen oikeusministeri Antti Häkkänen kommentoi Nissisen potkuja Ylelle:
Valtakunnansyyttäjän tehtävä on virka, jonka hoitamisessa voidaan edellyttää erityistä moitteettomuutta. Valtakunnansyyttäjän nauttima luottamus ja uskottavuus ovat keskeinen osa hänen toimintakykyään.
Maallikkona minua kiinnostaa, onko kolme vuotta jatkunut systemaattinen ja kirjallisesti dokumentoitu vääriin syytteisiin perustunut kansanedustajan julkinen ajojahti vakavampi vai harmittomampi rikos kuin hankintalain rikkominen.
Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, mihin toimenpiteisiin oikeusministeriö ryhtyy valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista ja valtionsyyttäjä Anu Mantilaa kohtaan.
Kahdeksannen käskyn lisäksi Toisesta Mooseksen kirjasta (23. luku) löytyy tarkentavia ohjeita oikeudenmukaiseen toimintaan niin oikeudenkäynneissä kuin elämässä yleensäkin:
- Älä levitä perättömiä huhuja (jae 1)
- Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta (jae 2)
- Pysy erossa väärästä asiasta. Älä aiheuta syyttömän kuolemaa (jae 7)
Apostolien tekojen 25. luvusta (jakeet 13-15) löytyy melkoisen ajankohtaiselta kuulostava kuvaus Paavalin oikeudenkäynnistä lähes 2000 vuoden takaa:
Jonkin ajan kuluttua tulivat kuningas Agrippa ja Berenike Kesareaan tervehdyskäynnille Festuksen luo. Kun he viipyivät siellä useita päiviä, Festus otti esille myös Paavalin tapauksen. Hän kertoi kuninkaalle: ”Täällä on muuan mies, jonka Felix on jättänyt vankeuteen. Jerusalemissa käydessäni juutalaisten ylipapit ja vanhimmat esittivät syytteen häntä vastaan ja vaativat hänelle tuomiota. Vastasin heille, ettei roomalaisten ole tapana jättää ketään syyttäjien armoille, vaan syytetyn on näiden läsnä ollessa saatava puolustautua syytettä vastaan.
Kuinka ikuinen ja kestävä Raamattu onkaan.
