Kirjoittanut
Kirjoittaja on Lähetysyhdistys Kylväjän pakolaistyön asiantuntija, joka haluaa haastaa käyttämään Jumalalta saatuja lahjoja lähetystyöhön. Siis pois omalta mukavuusvyöhykkeeltä, mutta ei osaamisalueelta.Opettajana tiedän, että näihin aikoihin aletaan jo miettiä kevättodistusten kirjoittamista. Se on haastava paikka, kun väsymys painaa, mutta pitäisi löytää oikeat sanat ja numerot. Siitä on jo kauan, kun itse olin toivottamassa oppilaille hyvää kesälomaa luokan edestä, mutta muistan yhden tilanteen elävästi. En halunnut pilata pitkää kesää, lasten enkä omaani. Siksi pyysin anteeksi, jos olin jollain tavalla toiminut väärin luokkaani kohtaan. Se oli ehkä paras oppitunti, jonka olen koskaan pitänyt.
Kristittyinä haluamme mallintaa, mitä on luopua omasta erinomaisuudesta ja elää armosta arjessa. Lähetysjärjestönä toivomme toimivamme samoin. Pitääksemme evankeliumin totuutta uskottavasti esillä maailmassa, meidän on oltava ensin totta toisillemme: uskallettava sanoa ääneen keskeneräisyytemme ja tunnustaa myös virheemme. Työtyytyväisyyskyselyjen perusteella opimme, mikä ei ole mennyt putkeen. Keväisissä kehityskeskusteluissa annamme ja saamme palautetta. Kilvoittelemme yhdessä, jotta jokainen voisi antaa parhaan panoksensa ja tehdä sen ilolla. Haluamme kehittyä ja tulla viisaammiksi. Emme hyvien numeroiden vaan tehtävämme tärkeyden vuoksi.
Olemme aloittaneet strategiatyön, jossa mietimme, miten onnistuisimme parhaiten meille uskotussa missiossa. Jo alkumetrit ovat osoittaneet, että olemme yhä yksimielisiä siitä, mitä varten olemme olemassa. Tarvitsemme silti edelleen sydämen silmien avautumista nähdäksemme asiat oikein, viisautta tavoitteiden asettamiseen ja ylösnousemusvoimaa tehdäksemme sen, mitä meille annetaan vastuullemme. Kierkegaard on osuvasti sanonut, että jos emme ensin etsi Jumalan valtakuntaa, emme etsi sitä ollenkaan.
Rukoilemme oikeanlaista arvojärjestystä omaan ja organisaatiomme elämään. Pyydämme sitä päivittäistä ihmettä, että laitamme lähimmäisen itsemme edelle ja innostumme muistakin kuin omista ideoistamme. Voimme onnistua vain, jos annamme omat ajatuksemme kollegoiden ja Jumalan arvioitaviksi. Haluamme olla riittävän rohkeita ja nöyriä altistaaksemme itsemme autenttiseen avoimuuteen, jossa ohjenuoranamme ja apumme on ylhäältä tuleva inspiraatio. Valtava vastuumme kutsuu meitä suurempaan vaikuttavuuteen, kuin mihin ihminen pystyy.
Tehtävämme tärkeyden tunnistamisella ja valtavan vastuumme tiedostamisella on riskinsä. Se voi johtaa tempoilevaan tuloskeskeisyyteen, jossa kiire ja opportunismi ohjaa askeleitamme, tai organisatoriseen ylivilkkauteen, jossa innostumme innovaatioistamme ja tekemisen huumasta. Emme saa tyytyä siihen, että inhimillinen hyvä korvaa Jumalan tarkoittaman parhaan. Kuten liike-elämäyhteyksien kehittämispalaverissa kokenut yritysjohtaja totesi, ”good idea” ja ”God’s idea” ovat kaksi eri juttua. Pyydämme rukoustukea, jotta osaisimme erottaa nämä toisistaan ja rakentaa strategian, joka tuo menestyksen työnantajamme mittareilla mitattuna.
Onneksi Jumalalla on hämmentävän hyvät suunnitelmat. Tuorein muistutus siitä on uuden lähetysjohtajan valinta. En pysty selittämään tätä ihmeellistä johdatusta muuten kuin rukouksen voimalla ja Herramme hyvyydellä.
Nyt kesän kynnyksellä minulla on sama tunne kuin aikanaan koulupoikana: Takana on työntäyteinen rupeama hyvässä porukassa. Loman jälkeen luokanvalvoja vaihtuu, mutta luokkakaverit säilyvät ennallaan. Edessä on siis hienot ajat! Rukoilemme Jukan puolesta, että hän saa kaiken tarvitsemansa voidakseen johtaa meitä yhä vihreämmille niityille. Ja että lauma kasvaa matkan varrella.
”Etsikää te ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen oikeamielisyyttään, niin saatte kaiken muunkin.” (Matt. 6:33, UT2020)
