Kirjoittanut
Kirjoittaja on Sansan toiminnanjohtaja ja Lähde-lehden päätoimittaja.Joidenkin mielestä Charlie Hebdo -satiirilehden Muhammedia esittävien pilakuvien julkaiseminen oli poliittisesti vastuutonta, tarpeetonta ja vaarallista. Pidättäytymällä provokaatiosta lehden toimituksen joukkomurha olisi mahdollisesti voitu välttää.
Toisessa Mooseksen kirjassa oleva kuvakielto tunnetaan niin juutalaisuudessa, kristinuskossa kuin islamissa, mutta kaikki eivät sitä noudata. Arabitaustainen kirkkoisä Johannes Damaskoslainen (n. 675-750) tunsi varhaisen islamin ja kävi vuoropuhelua sen kanssa. Johanneksen mukaan sana ja kuva ovat samanvertaisia. Hän piti kuvakieltoa Jumalan sanan vastaisena, koska evankeliumin mukaan ”sana tuli lihaksi”. Jo kirkkoisä Augustinus (354-430) opetti, että Jeesuksen syntymän jälkeen Jumala ei ole enää pelkästään näkymätön Henki. Hän on tullut ihmiseksi, ja siksi häntä voidaan kuvata.
Toisin kuin muissa uskonnoissa kristinuskon keskuksessa on pilkattu, häväisty ja ristiinnaulittu Jeesus. Näitä tapahtumia on kautta aikojen kuvattu taiteessa, myös niin että se on herättänyt pahennusta. Kuitenkin juuri Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen vuoksi kristinuskoon sisältyy ainutlaatuinen sanoma armosta ja anteeksiantamuksesta.
Modernissa kulttuurissa uskonnon sisällön ja merkityksen ymmärtäminen ei ole itsestäänselvyys. Silloin ei myöskään ymmärretä sitä, että vastuullinen käytös vaatii pidättäytymistä halventamasta sitä, mikä on toisille kaikkein pyhintä. Silti kristittyjen tulee puolustaa sananvapautta.
Sananvapauden veroinen arvo on uskonnonvapaus. Maissa, joissa uskonnonvapautta on rajoitettu, loukataan usein myös muita ihmisoikeuksia mikä uhkaa yhteiskunnan tasa-arvoista ja rauhallista kehitystä. Olojen epävarmuus sekä vaikeus suvaita ja ymmärtää erilaisuutta synnyttävät pelkoa ja väkivaltaa.
Länsimaita koskettaneet ja yhdistäneet tapahtumat jättivät varjoonsa sen, mitä samanaikaisesti tapahtui – ja yhä tapahtuu – muualla maailmassa. Irakissa ja Syyriassa sekä Itä-Ukrainassa on kuollut päivittäin yhtä paljon siviilejä kuin Pariisin iskuissa. Kaikkein järkyttävimpiä olivat islamilaisen Boko Haramin satoja, jopa tuhansia ihmishenkiä vaatineet iskut Nigeriassa. Tuskin kukaan marssii näiden viattomien uhrien puolesta.
Samalla kun on päättäväisesti torjuttava uskonnon käyttäminen väkivallan lietsomiseen, on etsittävä uskontojen välistä vuoropuhelua ja rakkaudesta nousevaa kunnioitusta ja ymmärrystä kahdeksannen käskyn hengessä.
