Kirjoittanut
Kirjoittaja on Seurakuntalainen.fi -sivuston päätoimittajaPahan kuuluu saada palkkansa, eikä vain. Jos elokuvassa tai kirjassa syyllinen pääsee kuin koira veräjästä, se tuntuu väärältä. Mieli kaipaa, että totuus voittaa.
Kesällä katsoin Netflixin suoratoistopalvelusta minisarjan When they see us, joka perustuu tositapahtumiin. Huhtikuussa 1989 New Yorkin keskuspuistossa raiskattiin ja pahoinpideltiin törkeästi lenkkeilijänainen. Raaka rikos sai paljon julkisuutta. Paine syyllisten nopeaan löytymiseen ja ankaraan rankaisemiseen oli suuri. Kun lenkkeilijänainen raiskattiin ja pahoinpideltiin, puistossa oli liikkeellä joukko mustia ja latinotaustaisia nuoria.
”Every black male is a suspect” (jokainen musta mies on epäilty), todettiin poliisista. Poliisi pidätti viisi teinipoikaa ja kuulusteli heitä tuntikausia ilman heidän vanhempiensa läsnäoloa. Nuoret painostettiin likaisia keinoja käyttäen ja valheellisin lupauksin tunnustamaan rikos, johon heillä ei ollut mitään osuutta. Nuoret olivat naiiveija ja pelokkaina uskoivat poliiseja. Yksi nuorista oli tullut poliisiasemalle vain kaverinsa seuraksi. Neljä mustaa ja yksi latinoteini joutuivat oikeuteen. Heitä syytettiin törkeästä rikoksesta. Mitään todisteita heitä vastaan ei ollut. Myöskään dna-näytteet eivät antaneet osumia. Tapahtui oikeusmurha. Nuoret tuomittiin vankilaan. Yksi nuorista oli ehtinyt täyttää 16 vuotta, joten hän joutui suoraan aikuisten vankilaan. Nuorten elämä pilattiin. Vankilassa olot olivat karut ja väkivaltaiset.
Mielenkiintoinen yksityiskohta tapahtumaketjussa on eräs miljardööri, joka laittoi omalla kustannuksellaan New Yorkin lehtiin ilmoituksia, joissa hän vaati kuolemantuomiota nuorille. Samaisesta miljardööristä tuli myöhemmin valkoisen talon isäntä.
Vuonna 2002 Matias Reyes tuli tunnontuskiin ja tunnusti raiskanneensa ja pahoinpidelleensä naisen keskuspuistossa keväällä 1989. Rikostutkinta vuosia vanhasta rikoksesta käynnistettiin uudestaan. Teini-ikäisinä syyttöminä tuomitut, nyt jo aikuisikään ennättäneet miehet vapautettiin. Osa heistä oli jo päässyt vapaaksi aiemmin. He saivat korvauksia New Yorkin osavaltiolta tapahtuneesta, mutta kukaan ei pyytänyt heiltä anteeksi tapahtunutta vääryyttä.
Yhdysvaltalainen toimittaja ja juontaja Oprah Winfrey haastatteli tänä vuonna kuuluisaa viisikkoa ohjelmassaan. Haastattelusta huomaa, että osa miehistä on selvinnyt kohtuullisesti, mutta osa vaikuttaa henkisesti haurailta. Se mies, joka joutui suoraan aikuisten vankilaan, oli se nuori, joka oli lähtenyt vain kaverinsa seuraksi poliisiasemalle. Poliisi ei ollut pyytänyt häntä kuulusteluihin. Silti tuo nuori joutui kokemaan kaikkein kovimman kohtalon.
Tapahtumien taustalla on varmaan ollut ennakkoluuloja, rasismia, pelkoa ja yleistä lynkkausmielialaa. Oikeusmurha on raju juttu. Oikeusvaltiossa pitää voida luottaa siihen, että oikeus toteutuu.
When the see us on yksi koskettavimmista ja traagisimmista sarjoista, jonka olen nähnyt. Sarjassa kuvataan sattuvasti nuorten ja heidän perheidensä kokema tuska ja epäoikeudenmukaisuus.
Eurooppalaisessa, roomalaiseen oikeusjärjestelmään perustuvassa juridiikassa on yleisenä oikeusperiaatteena, että mitä vakavampi rikos, sitä pitävämpi pitää olla näytön. Todisteita täytyy olla, jotta syyllinen voidaan tuomita. Oikeusperiaatteen mukaan vakavampi asia on, jos syytön tuomitaan kuin että syyllinen vapautetaan. Totta kai on tärkeää, että syylliset tuomitaan. Se on ihmisten yleisen oikeustajun vastaista, jos syyllistä ei rangaista.
New Yorkin Keskuspuiston viisikon osalta kävi tavallaan hyvin. Oikeus toteutui lopulta, vaikka menetettyjä vuosia ei väärin tuomituille voikaan korvata. Totuus tuli esiin ja paha sai palkkansa.
“Vapaus syylliselle, tuomio syyttömälle, kumpaakin Herra kammoksuu.” Sananl. 17:15
