Kirjoittanut
Juha Heinonen on Sleyn nuorisotyön johtaja.Millaisten ihmisten seurassa sinä viihdyt parhaiten? Minusta sellaisten ihmisten kanssa on mukavaa kulkea, jotka ovat kiinnostuneita myös minun asioistani. Tulee sellainen fiilis, että tässä kuljetaan samaa matkaa toisiamme kuunnellen. Erityisen kivalta tuntuu silloin, kun uskaltaa raottaa enemmän tai vähemmän oman elämän salaisuuksia. On hienoa kertoa kuuntelevalle ihmiselle omista suunnitelmista, ajatuksista ja unelmistaan, kun tietää miten toinen minuun suhtautuu. Unelmia on turvallista jakaa silloin, kun sinun innostukseesi vastataan visioitasi komppaavalla hehkulla.
Oma kokemukseni on valitettavasti sellainen, että huomattavasti enemmän on niitä piirejä, joissa omat ajatukset, suunnitelmat ja unelmat jäävät jakamatta. Ei ole mukavaa kertoa omia tuntemuksia tai suunnitelmia, jos siitä seuraa epäuskoista ihmettelyä ja tylyä viisastelua. Meidän hengellisiä piirejämme yhdistää ainakin luterilaisella puolella usein kyynisuuden ja valmiiksi pureskellun viisauden henki. Meillä on hiljaista tietoa, jota jaamme selän takana muista ihmisistä sillä tavalla vakuuttavasti, että uudet tuulet ja ideat jäävät kertomatta. Tulee valmiiksi epävarma ja turvaton tunnelma: tämä minun ideani on varmasti huono ja kuolleena syntynyt. Moni hyvä uusi idea, unelma ja toteuttavissa oleva visio jää kyynisyyden piippuun.
Mielestäni kyynisyys on yksi kirkkommekin suurimpia mätäpaiseita. Ihan liian monta hyvää nuoren seurakunnan ideaa ja suunnitelmaa on kaatunut, kun vastassa on ollut kyynisellä, kaikkitietävällä viisaudella varustettu, omasta mielestään fiksu aikuinen. Hän on edustanut ehkä seurakunnan nuorisotyötä, kasvatuksen ammattilaisuutta, kirkkovaltuustoa tai jotain muuta hämäräperäistä porukkaa, jonka taakse on ollut hyvä piiloutua naureskelemaan. Sain varoituksen sanan vuosia sitten. Pekka Simojoki sanoi Exitin konsertin välispiikissään kuolemattoman lauseen: ”Sinä hyvä nuori, joka istut täällä ja katselet innoissasi ympärillesi, älä lakkaa unelmoimasta! Varo, ettei sinusta tule kyyninen vanha pieru”. Gospelmuusikko ja kirkolliskokousedustaja Simojoki on itse ollut uskollinen tuolle sanomalle. Mies kulkee toteuttaen omaa kutsumustaan samalla innolla, jolla ensimmäiset nuoruuden laulut on tehty.
Haastan sinua taisteluun kyynisyyttä vastaan. Mitä vähemmän meidän joukossamme kulkee kyynisiä, kaikki tietäviä vanhoja pieruja, sitä enemmän kirkkomme kentässä pääsee vaikuttamaan toista kuunteleva ja kunnioittava rakkaus. Tämä saa aikaan sellaista luovuutta, jossa ympäristön harmaat värit väkisinkin kirkastuvat. Kyynisyttä vastaan opettaa Paavalikin selkeästi Filippiläiskirjeen toisen luvun alussa: ”Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli”.
