Kirjoittanut
Seurakuntalaisen vieraskynä-blogissa julkaistaan eri kirjoittajien kirjoituksia.Kirjoituksessa ”Ei rangaistusta – ei vapautta eikä vastuuta” kummastuttivat muutamat ajatukset minua niin paljon, että päätin kirjoittaa siitä, mihin olen itse kysymyksessä ihmisen vapaasta tahdosta päätynyt.
Luterilaisena olen tietysti lukenut Lutherin teoksia ja suosittelen lämpimästi niitä kaikille. Lutherille kysymys vapaasta tahdosta on elämän ja kuoleman kysymys. Siitä riippuu hänen mukaansa ihmisen autuus ja pelastuminen. Ihminen on olemuksellisesti välttämättömästi syntinen ja ilman Jumalaa ja Kristusta kadotetussa tilassa ja synteihinsä kuollut. Ihmisen tahto on orjuutettu eli sidottu syntiinlankeemuksen tähden. ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha” (Joh. 3:6). Luonnoltaan ja olemukseltaan ihminen vastustaa Jumalaa eli on vihollissuhteessa Jumalaan. ”…lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset” (Room. 8:7-8).
Se että ihminen uskoo omaavansa vapaan tahdon, on osoitus vain hänen turmeltuneisuutensa syvyydestä. Kuitenkin onhan täysin selvää, että ihminen voi tehdä päätöksiä ja valintoja tässä maailmassa. Ei Luther tätä ole kiistänytkään. Luther opettaakin että ihminen on vapaa hänen alapuolisissa (maallisissa) asioissa, mutta ei ole sitä hänen yläpuolisissa (hengellisissä) asioissa. Tehdessämme valintoja ja päätöksiä maallisissa asioissa, emme kuitenkaan monissa asioissa tiedä tekojemme seurauksia. Emme ole välttämättä tietoisia motiiveistamme.
Kun ihminen uudestisyntyy Jumalan lapseksi Pyhän Hengen herättämänä, jää häneen kuitenkin vielä turmeltunut luonto, jota tulee jokapäiväisessä katumuksessa, syntien tunnustuksessa ja mielen uudistuksessa kuolettaa. Itsessään ihminen on täysin syntinen, mutta Kristuksessa täysin vanhurskas ja pyhä Jumalan edessä. Nämä kaksi puolta jäävät ihmiseen hautaan asti. Vasta taivaassa saavutetaan täydellisyys ja kirkastettu ruumis ja henki.
En ihmettele sitä, että roomalaiskatolisuudessa uskotaan ihmisen vapaaseen tahtoon, koska sen mukaan ihminen ei pelastu kuten luterilaisuudessa yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Katolisuudessa myös mm. tekojen katsotaan edesauttavan pelastumista. Olen asiaa jonkin verran tutkinut, ja huomannut siinä pelastumisen olevan melkoisen monimutkainen järjestelmä.
Olav Valen-Sendstad kirjoittaa kirjassaan ”Unelma vapaasta tahdosta”: ”Ihmisen pelastumisella armosta, ilmaiseksi ja ansiotta ei ole kerta kaikkiaan mitään merkitystä, jos siinä perimmiltään on kyse vain ihmisen omasta vapaasta tahdosta”. ”Missä ihmisen vapaa tahto tulee suureksi, siellä evankeliumi sidotaan. Mutta missä Jumalan sana saa sitoa ihmisen, siellä evankeliumi vapauttaa hänet”. ”Joka ei töitä tee, vaan uskoon häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi” (Room. 4:5).
Rudolf Larenzin kirjoituksessa tulee mielestäni jopa usko Jumalan kaikkivaltiuteen kyseenalaiseksi. Ihminen olisi Jumalan rinnalla myös jonkinlainen ”tahtoja” ja ”tekijä”, jonka ”päätökset Jumala ottaa vakavasti” ja ”Jumala kaitsee ihmisen vapautta”. Samoin ihmettelen ajatusta, että ihminen on luotu ”kohti” Jumalan kuvaa. Eihän Raamatussa niin sanota, vaan että meidät luotiin Jumalan kuvaksi. Kuva särkyi syntiinlankeemuksen seurauksena. Ja ajatus siitä että Jeesus koki hankalaksi olla yhtä aikaa ihminen ja Jumala. Miten tämä olisi ymmärrettävä? Ikään kuin Jumalan tahto ei olisi ollutkaan jo maailman luomisesta lähtien Jeesuksen Kristuksen kautta sovittaa ihmiskunnan synnit?
”Ellen minä näet tiedä, mitä, mihin saakka ja kuinka paljon minä kykenen toimimaan suhteessani Jumalaan, niin jää minulle yhtä epävarmaksi ja tuntemattomaksi, mitä, mihin saakka ja kuinka paljon Jumala minussa voi ja toimii, vaikka Jumala kyllä ”kaikki kaikessa vaikuttaa” (1. Kor. 12:6). Mutta ellen minä tunne Jumalan tekoja ja hänen voimaansa, minä en tunne häntä itseänsäkään; ellen minä tunne Jumalaa, minä en voi kunnioittaa, ylistää, kiittää enkä palvella Jumalaa, sillä enhän minä tiedä, minkä verran minun on pidettävä omana osuutenani ja minkä verran Jumalan osuutena”. (Martti Luther, Sidottu ratkaisuvalta).
”Kristityn on siis ennen kaikkea välttämätöntä autuuttansa varten tietää, että Jumala ei tiedä ennakolta mitään sattumanvaraisesti, vaan että hän edeltä näkee, päättää ja toteuttaa kaiken muuttumattoman, iankaikkisen ja erehtymättömän tahtonsa voimalla”. (Luther, Sidottu ratkaisuvalta).
Riitta Sistonen
Luterilainen maallikko
