Vastine Johanna Korhosen vastineeseen

Aiemmin kirjoittamani teksti ”Tältä näyttää kirkollinen cancel-kulttuuri” on luettavissa täältä ja Johanna Korhosen vastine siihen on luettavissa täältä.

Haluan kiittää Johanna Korhosta osallistumisesta keskusteluun. Kiitän häntä myös siitä, että hän on toiminnallaan antanut paljon huomiota Perusta-lehdelle ja tuonut meille uusia lukijoita ja tilaajia. Suuri kiitos!

Vastineessaan Korhonen ei itse asiassa ollenkaan vastaa esittämääni kritiikkiin cancel-kulttuurista, vaan pikemmin entistä vahvemmin toimii sen mukaan ja esittää perusteettomia väitteitä Kurjenmäestä.

Korhosen mukaan viranhaltijoiden on noudatettava Suomen lakia ja kirkkotyönantajan linjauksia. Kumpaakaan Kurjenmäki ei kuitenkaan ole rikkonut millään tavalla. Hän puhuu Suomen lain sallimissa rajoissa avioliittokäsityksen muutoksesta sekä puolustaa kirkon vallitsevaa avioliittokäsitystä.

Korhonen epäreilusti vihjailee ja olettaa ikään kuin Kurjenmäki olisi rikkonut kumpaakin vastaan, mutta mitään sellaista ei ole tapahtunut eikä osoitettavissa. Jos hän olisi rikkonut Suomen lakia, kyseessä olisi oikeusasia, mutta sellaista ei ole vireillä. Näiltä osin Korhosen väite on vailla pohjaa. Samalla tavoin Korhosen mukaan Kurjenmäki asettuu vastustamaan työnantajansa linjauksia, mutta hän ei millään tavalla kerro mitä kirkon linjauksia Kurjenmäki vastustaa. Päinvastoin kuin Korhonen esittää, Kurjenmäki nimenomaan puolustaa työnantajansa käsitystä avioliitosta. Tältäkin osin Korhonen on yksinkertaisesti väärässä.

Kirkko ei ole pelkästään julkisoikeudellinen yhteisö, siis verrattavissa mihin tahansa valtion laitokseen, vaan ennen kaikkea uskonnollinen yhteisö, jonka virassa olevan edustajan on täysin sallittua edustaa yhteisönsä uskonnollista kantaa. Siitä huolimatta Korhonen vihjailee Kurjenmäen olevan jotenkin epäpätevä virkaansa ja selvästikin kehottaa häntä eroamaan virastaan. Tämä on todella pelottavaa vallankäyttöä ja malliesimerkki cancel-kulttuurista.

Mitä tulee siihen, että tekstistä kanneltiin Kurjenmäen esimiehelle, mikään puolustus ei ole se, että teksti oli julkinen. Niinhän suurin osa teksteistä on, joista näitä cancel-kulttuurin kohuja nousee. Lähes aina toimintatapa on se, että kun argumentteihin ei osata tai haluta vastata, yritetään vetää työnantaja mukaan ja tätä kautta vaientaa ihminen. Tarkoituksena on siis estää keskustelun käyminen alkuunsa ja vaientaa ihminen ilman, että hänen esittämistään argumenteista päästään keskustelemaan.

Korhonen väittää, että kyse ei ole Kurjenmäen vaientamisesta, vaan hänen tekstinsä kritikoimisesta. Jos hän oikeasti haluaisi kritikoida Kurjenmäkeä, hän kirjoittaisi Perusta-lehteen vastineen, jossa kumoaisi Kurjenmäen argumentit kohta kohdalta. Näin hän ei kuitenkaan ole toiminut, vaan pyrkii vetoamaan esimieheen ja vain kumoamaan Kurjenmäen väitteet jonkinlaisena ”syrjintänä”, vaikka mitään sellaista ei ole osoitettavissa. Näemme tämän toiminnan läpi. Ideologiset muotisanat eivät korvaa puuttuvaa argumentaatiota.

Jokaisen on hyvä huomata tapauksen osoittavan, että minkäänlainen kompromissi avioliittokysymyksessä ei ole kestävä tai mahdollinen. Korhonen omalla toiminnallaan on esimerkkinä siitä, että jos kompromissi hyväksytään, perinteisen kannan edustajat tullaan jossakin vaiheessa savustamaan ulos kirkosta. Siksi ainoa mahdollisuus on pitää kiinni kirkon nykykannasta, jossa avioliitto on pelkästään miehen ja naisen välinen.