Vetykaasusta Jumalan kuvaksi

Kirkko on kanonisoinut kehitysopin. Piispat julkaisivat alkuräjähdykseen ja uusdarvinismiin sopivan raamatunlukuoppaan. Kirkko opettaa, materialistien tavoin, että aine ja energia ovat luoneet kaiken. Olemattomuudessa 13,8 miljardia vuotta sitten tapahtunut vetykaasupäästö olisi, Nehemiaa mukaellen (9:6), ”tehnyt taivaat ja taivasten taivaat kaikkine joukkoineen, maan ja kaiken, mitä siinä on, meret ja kaikki, mitä niissä on – antanut elämän kaikille”. Totta kai Jumalalle annetaan hurskaasti rooli gnostilaisena demiurgina, joka, kuvaansa kyhätessään, tappoi epäonnistuneita tekeleitä parin vuosimiljardin ajan.

Olemmeko eläimiä vai Jumalan kuvia?

Tähän on nykytieteen valossa helppo vastata. Jumala loi sanallaan. Informaatio tulee aina aineen ulkopuolelta. Jumalan kuvalla on myös puhetaito.Tieteellä ei ole vastausta kysymykseen kielitaidon alkuperästä. Fossiilit vaikenevat eikä kehitysoppi kerro kielen kehityksestä. Apua arvoitukseen on ajateltu löytyvän apinoista. Niiden käyttäytymisen arvellaan olevan avain ihmisen käytöksen evoluution tutkimukseen ja ”alkukieleen”.  Filosofit, oppineet, naturalistit ja tiedemiehet ovat kuitenkin täysin ymmällään puheen alkuperästä.

On ilmeistä, että arvoitus ei ratkea apinoita tutkimalla, sillä ihmisen, Jumalan kuvan, alkuperä selviää vain Raamatun ilmoituksesta. Siitä käy ilmi, että emme ole sukua yhdellekään eläimelle, vaan meidät on luotu puhumaan, kuulemaan ja rukoilemaan Luojaamme ja myös ottamaan vastuuta luomakunnasta. ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen – mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” (1.Moos.1:27).

Puhuttu kieli vahvistaa Jumalan olemassaolon

Puhetaito, kuten myös yhteydenpito viittomakielellä, on sidottu ihmisen ainutlaatuiseen kurkun, kielen ja suuontelon anatomiaan, korvalehtien muotoiluun, käsien hienomotoriikkaan, kasvojen tuhansiin ilmeisiin ja aivojen puhekeskuksiin. Uusdarvinistit pitävät puhetta miljoonia vuosia kestäneen yrityksen ja erehdyksen kehittämänä tuotteena, uskovat pitävät sitä Jumalan 6. luomispäivänä kuvalleen antamana lahjana. Tällä vastakkainasettelulla on valtava vaikutus. Molemmat ääripäät ovat täysin uskon varaisia käsityksiä. Puhuminen on äärimmäisen monimutkainen kokonaisuus, jolle ei, tietoisuuden tapaan, ole naturalistista selitystä. Pelissä on kuitenkin paljon – vastakkaisen maailmankuvan uskottavuus!

Kieltä ja biologista evoluutiotaon yritetty yhdistää vuosikymmeniä. On esimerkiksi väitetty Euroopan ja Intian kielikunnan kielten olevan peräisin 4 500 – 6 500 vuotta sitten puhutusta indoeurooppalaisesta kantakielestä, jonka rappeutumisen tulosta nykyiset puhutut kielet olisivat. Rappeutumisen todellisuus aiheutti väittelyä, kun se aikanaan todettiin, koska ajateltiin kielten jatkuvasti kehittyvän kaikin tavoin monimutkaisemmiksi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kielet tosiasiallisesti rappeutuvat, ja ilmaisut sekä sanavarasto köyhtyvät. Nykyenglanti on hyvä esimerkki rappeutuvasta kielestä.

Kysymys kielestä on olettamusten varassa

Jos kieli on ihmisten yksinoikeus, on perusteltua kysyä mistä se tuli? Jumalalta, evoluutiolta vai keksikö ihminen sen itse? Kysymys on kerta kaikkiaan turhauttava, koska kielen käytöstä on olemassa kirjallisia todisteita vain muutaman vuosituhannen takaa, mutta evoluution mukaan nykyihminen olisi ollut maan päällä ainakin 300 000 vuotta! Miten on mahdollista, että kieltä ei olisi käytetty satojen vuosituhansien aikana, kun kädetkin olivat valmiiksi käteviä kirjoittamaan, kurkunpää laskeutunut puhumista varten ja kieli sekä suuontelo ynnä alaleuka valmis vokaalien ja konsonanttien käyttöön ja korvalehdet valmiiksi muotoiltu vahvistamaan ihmispuheen taajuusaluetta ja torjumaan taustahälyn haittavaikutusta puheen kuulemiseen? Mistä kielioppi ja aivojen puhekeskus ovat kotoisin? Ilman niitä käsitteellinen viestintä on mahdotonta.

Kokemusperäisen tieteen harrastajat katsoivatkin viisaammaksi välttää puhutun kielen alkuperän tutkimista, joka aikanaan yksinkertaisesti työnnettiin syrjään, koska koko aihe oli pelkkää oletusten esittelyä. Ongelma on vuoren korkuinen. Pitää selittää saman aikaisesti kieli, nielun ja suun anatomian kehittyminen puhetta varten, korvalehtien muotoilu puhetta vastaanottamaan, aivojen puhekeskus, kielioppi ynnä käsitteellinen ajattelu ja lopulta kirjoitustaito ynnä viittomat ja kasvojen ilmeet sekä huulien liikkeet, joita kaikkia tarvitaan tietoiseen, ihmisten väliseen viestintään.

Uusdarvinistinen evoluutio ei selitä kieltä

Kielikysymyksen ratkaiseminen kehitysopin keinoin on tuomittu epäonnistumaan. Se muistuttaa yritystä tehdä lyijystä kultaa. On enemmän kuin ilmeistä, että puhuttu kieli on peräisin Jumalalta, samaan tapaan kuin ihmisen tietoisuus. Naturalistit, jotka uskovat, että aine ja energia selittävät ne, eivät kuitenkaan voi antaa periksi, koska tällöin ateismi romahtaisi. Uusdarvinismi on heidän mukaansa painovoiman kaltainen luonnonlaki, jonka kyseenalaistaminen olisi majesteettirikos. Myyttiä ylläpidetään kuuluisien tutkijoiden arvovallalla kokeellisen näytön puuttuessa. Suurta yleisöä pidetään täysin pimennossa ongelmien mittasuhteesta.

Polkua eläinten viestinnästä puhuttuun kieleen ei ole

Välimuotojen puute vaivaa uusdarvinismia. Tämä on ongelma, johon jo Darwinkin kiinnitti huomiota ja kehotti hylkäämään evoluutioteoriansa, jos välimuotoja ei ole. Surkuhupaisaa on, että välimuotoja on nyt vielä vähemmän kuin Darwinin aikaan ja niiden puute on fossiilien tutkijoiden ”likainen pikku salaisuus”, edesmenneen Harvardin evoluutiopaleontologi Stephen Jay Gouldin mukaan. Kielen kehityksen välimuotoja eläimistä ihmisiin ei ole muualla kuin mielikuvitusmaailmassa. Ongelman syvyyttä alleviivaa evolutionistien väite simpanssien ja ihmisten 99 % suuruisesta samankaltaisuudesta! Voisi nimittäin kysyä, miksi simpanssit eivät puhu 99 % ihmismäisesti kuten Apinoiden planeetta – elokuvassa tapahtuu?

On hyvä muistaa myös, että ”alkukantaisina” pidetyt heimokielet ovat usein sanastoltaan ja ilmaisuiltaan moderneja ”tekstiviestikieliä” paljon rikkaampia. Myös upea suomen kieli on jo pahasti älypuhelimien pahoinpitelemä.

Baabelin kielten sekoitus

Muistuttaa kielen käytön voimasta ja puhujan vastuusta. Ihminen ei noudattanut Jumalan käskyä asuttaa koko maata ja ryhtyi rakentamaan tornia taivaaseen: ”He ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on sama kieli – Herra sekoitti siellä koko maan kielen ja hajotti sieltä ihmiset kaikkialle maailmaan” (1.Moos.11:6-9). ”Kieli on pieni jäsen mutta voi kerskailla suurista asioista. Kuinka pieni tuli –  ja kuinka suuren metsän se sytyttää!” (Jaak.3:5). ”Olkoon puheenne aina suloista, suolalla maustettua, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itse kullekin vastata”. (Kol.4:6). Raamatun ilmoitus on laadittu niin, että kaikki voivat ymmärtää, mitä siinä lukee. Jumala meitä varjelkoon ylipappien ja kirjanoppineiden raamatunlukuoppailta.

Pekka Reinikainen