Kirjoittanut
Seurakuntien työntekijät saivat oppaan sukupuoli- ja seksuaalikasvatuksen virikkeeksi. Kirja Kaunis ihminen – Sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden kohtaaminen seurakunnissa (Kirjapaja 2018) on koostettu elämäntarinoista, asiantuntija-artikkeleista ja Seta ry:n koulutusmateriaaleista. Kirjan toimittaja Heli Pruuki on teologian tohtori ja pari- ja seksuaaliterapeutti, joka työskentelee Kirkkohallituksessa kasvatus- ja perheasioiden parissa.
– Seurakunnista on pyydetty materiaalia sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden ja niihin liittyvien kysymysten kohtaamiseen. Tällainen kirja ei kuitenkaan edusta kirkon virallista kantaa, vaan jokainen tekijä kirjoittaa omissa nimissään, Pruuki totesi Uuden Tien haastattelussa.
Hänen mukaansa kirjan tärkein intentio on rakentaa turvallista seurakuntaa kaikille, ei vain siis seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville.
Pinnallista argumentointia
Kirjassa muun muassa Krista Autio argumentoi artikkelissaan homoseksuaalisen elämäntavan puolesta: “… ajatus siitä, että hyväksyy ihmisen mutta ei hänen tekojaan (esimerkiksi homoseksuaalista suhdetta), on haitallinen. Ajattelutapa antaa ymmärtää, että seksuaalivähemmistöjen tulisi elää selibaatissa lopun elämäänsä, muuten he ovat syntisiä.”
Tarkoittaako Autio siis, että meidän on pakko hyväksyä esimerkiksi lähimmäisemme homoseksuaalinen elämäntapa, jotta voimme kohdella häntä sensitiivisesti ja kunnioittavasti? Entä voiko seurakunnista tulla turvattomia paikkoja etenkin sellaisille kristityille työntekijöille, jotka eivät voi rohkaista esimerkiksi nuoria homoidentiteetin vahvistamiseen elämässään tai jotka rohkaisevat nuoria pidättymään seksisuhteista ennen avioitumista? Autio tyytyy pinnalliseen argumentaatioon puhuessaan selibaatista. Kristillinen oppi ja Raamattu todistavat, että seksisuhteemme avioliiton ulkopuolella eivät tee meistä syntisiä, sillä olemme sitä perisynnin tähden syntymästämme saakka. Olemme samanaikaisesti Jumalan luomia, mutta syntisiä.
Kaksi tulkintalinjaa
Piispa Björn Vikströmin teologinen analyysi osoittaa, että kirkossamme vaikuttaa ainakin kaksi tulkintalinjaa (s. 72, Raamatun käyttö ja tulkinta seksuaalisuudesta keskusteltaessa, Artikkeli perustuu Björn Vikströmin kirjaan Monta rakkautta – Seksuaalisuuden, parisuhteen ja avioliiton teologia (Kirjapaja 2016)). Yhdet painottavat pysymistä Raamatun kirjoitetussa tekstissä, toiset korostavat Raamatun soveltamista kussakin yhteiskunnallisessa tilanteessa, jolloin kristittyjen tulee yhdessä etsiä sitä, mikä on tai ei ole aikaan sidottua. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että vaikka Raamatun tekstit julistavat synniksi muun muassa esiaviollisen seksin ja homoliitot, jotkut kristityt suhtautuvat niihin suopeammin tai kannustavasti.
Perustava jakava kysymys eri tulkintalinjojen välillä on käsitys siitä, miten ymmärrämme luomisen ja syntiinlankeemuksen vaikutukset ihmisten sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen. Näemmekö esimerkiksi biseksuaalisuuden Jumalan luomistyönä vai kertooko se rikkinäisyydestä, joka näkyy kaikissa ihmisissä jollain tavalla. Kirjan Kaunis ihminen lukija jää pakostakin miettimään, miten erilaiset tulkinnat näkyvät seurakuntatyössä, vaikka kirkon virallinen avioliittokäsitys ei olekaan muuttunut.
Yksipuolista dialogia
Kirjassa haastetaan käymään dialogia eri tavoin ajattelevien kanssa. Samalla kuitenkin kirjan koulutusmateriaaleista iso osa on Seta ry:n tuottamaa. Näin väistämättä syntyy vaikutelma, että Seta-vetoinen kysymyksenasettelu on ainut sallittu tulokulma käytävään keskusteluun sukupuoli- ja seksuaali-identiteeteistä.
Dialogi-haasteesta käsin ristiriitaiselta vaikuttaa myös hiippakuntadekaani Reijo Liimataisen asenne artikkelissaan (s. 35, Hikipingosta homojen hyysääjäksi, Reijo Liimatainen), jossa hän pyrkii osoittamaan synniksi sen, että kirkko ei vihi samaa sukupuolta olevia. Miksi kirjan kirjoittajakuntaan ei ole valittu yhtäkään sellaista kirkon työntekijää, joka ei ole muuttanut käsitystään kristillisestä avioliitosta? Entä ne seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset, jotka eivät välttämättä toivo kristillisen kirkon muuttavan opetustaan? Miksi heitä ei kuulla kirjassa lainkaan?
Toisenlainen ilosanoma
Kirjan ansiona pidän sitä, että se ravistelee liian tiukkoja sukupuolirooleja: Tyttö saa olla raisu, matemaattisesti lahjakas, eikä hänen tarvitse typistää persoonaansa poikien tähden. Pojat saavat olla herkkiä ja taiteellisia. Mutta tarvitsemmeko Setan kertomaan tämän meille? Kaunis ihminen -kirja tarjoaa luomisen ja ristin evankeliumin tilalle toisenlaista ”ilosanomaa”: Voin harrastaa seksiä irrottaen sen aviosuhteesta, kunhan vain pyrin olemaan vastuullinen suhteissani ja voin vapaasti leikitellä sukupuolisella suuntautumisellani tai halutessani ”korjata” sen?
Jeesus kohtasi ihmisiä nöyremmin ja kunnioittavammin kuin kukaan kristitty ikinä. Silti hän ei rohkaissut ihmisiä toteuttamaan seksuaalisia halujaan (yhden miehen ja yhden naisen) avioliiton ulkopuolella. Toisiaan täydentävät sukupuolet ja seksuaalinen halu ovat Jumalan luomislahjoja ihmisille. Synnin tähden täydellinen lahja on enemmän tai vähemmän särkynyt käsissämme. Jeesus kykeni siihen, mihin me hänen omansa emme ehkä koskaan yllä. Hän tuomitsi synnin, mutta armahti koko ihmisen, kaikkineen. Identiteettimme Kristuksessa perustuu siksi totuuteen ja rakkauteen.
