Vielä yksi kommentti

On tavallinen arki-ilta. Kello lähestyy puolta yötä ja vastuullisen aikuisen olisi pitänyt tajuta mennä nukkumaan jo ajat sitten. Näin päätänkin tehdä, mutta sitten tapahtuu jotakin syvästi järkyttävää, joka vaatii toimintaa. Maailma suistuu raiteiltaan, ellen puutu tähän välittömästi: jollakulla on väärä mielipide internetissä!

Näin on jälleen yksi turha kirjoitus lisätty netin loputtomaan kommenttiketjujen, keskustelufoorumien ja blogien virtaan. Uskallan veikata, että jokainen nettiaikakauden kansalainen tunnistaa ilmiön.

Mutta meillä kristityillä on tavallisen moraalisen närkästyksen lisäksi vielä yksi ylimääräinen kiusaus, joka houkuttelee kirjoittamaan suutuspäissään tekstiä, joka aamulla nostattaa häpeän punan poskille: pyhä viha. Tässä vihassa ei kuitenkaan ole oikeasti mitään pyhää, vaan se on vain raamatunjakeilla ja hurskailla sanonnoilla verhottua ylimielisyyttä eli ihan tavallista syntiä.

Etkö vain olekin näet ajatellut, että typeriä tai ilkeitä mielipiteitä laukonut henkilö suorastaan ansaitsee vähintään yhtä ilkeän vastauksen? Minä olen. Onhan tässä sentään pelissä kristillisen opin puhtaus ja lähetystyö ja evankeliointi ja mitä kaikkea vielä nyt onkaan vaakalaudalla! Kyllähän joskus, eli jälleen kerran, tuleen pitää vastata tulella. Silmä silmästä, hammas hampaasta. Sitä paitsi se toinen aloitti ja ne muut syyllistyvät tähän muutenkin useammin. Klik, sinne meni.

Kuitenkin minulta on näkemättä se päivä, kun joku kääntyy kristityksi, tekee parannuksen tai edes myöntää erheensä vihaisten nettikommenttien perusteella. Kyllä, joskus todella on suorien sanojen paikka. Mutta rehellisesti sanoen en osaa kuvitella, että sellainen hetki kovin usein olisi tietokoneen himmeän loisteen ääressä kello 00:37 aamuyöstä.

Kun sellainen hetki sitten todella on, on käytettävä Raamattua täysin häpeilemättä. Sanottava on myös puettava Kristuksen rakkauteen: lain saarnan päämäärä on ajaa ihminen evankeliumin luo. Miten tämä konkreettisesti tehdään, onkin jo hyvin vaikea kysymys. Siinä kukaan ei tule täysin valmiiksi, mutta siihen jokainen kristitty on silti kutsuttu kilvoittelemaan, vangitsemaan kaikki ajatuksensa Kristukselle kuuliaisiksi.

Myös ne, jotka kirjoitetaan nettiin.

Tämän nettikommentin innoittajana toimi Uusi Tie-lehden juttu adressista fiksumman puhumisen puolesta kirkossa.