Vieraiden varassa – vielä 2018

Silmä ei voi sanoa kädelle: ”En tarvitse sinua”, eikä pää jaloille: ”En tarvitse teitä.”

* * *

Juhlavuosi on nyt vihdoin juhlittu! Olen kiitollinen että saimme elää ja kokea tämän vuoden. Joku tosin voi olla kiitollinen siitäkin, että hulina on vihdoin ohi. 😉

Itsenäisyyspäivänä pääsin osallistumaan tilaisuuteen Turun linnassa, paikassa missä Katarina Jagellonica lausui ajatuksen puolisolleen Juhana Herttualle – tiettävästi ensimmäisenä – että Suomi voisi kerran olla itsenäinen valtio. Se taisi olla lähinnä valtapolitiikkaa, mutta Ruotsin vallan aika kuitenkin loi yhteiskuntamme perustan. Venäjä antoi meille liikkumatilan, tilaa nousta jaloillemme ja juuri oikeaan aikaan sopivasti kiristi ruuvia, jotta aloimme todella haluta itsenäisyyttä. Kiitos, loistavasti toimittu! Itsenäisyyspaperiin sitten lopulta laittoi nimensä meilläpäin paljon viihtynyt Vladimir Lenin. Venäjältäkin olemme saaneet paljon, myös ideoita: Aurora Karamzin sai eväänsä diakoniatyön kehittämiseen Pietarissa ja vaikkapa tolstoilaisuus oli ihan oma lukunsa.

Mitä kristinuskoon tulee, siinä olemme alusta pitäen olleet tietenkin täysin vieraiden varassa. Suosittelen lämpimästi tutustumista esimerkiksi Hannu Nymanin kirjaan Vieraiden varassa.

Saksa antoi meille reformaation ja suuri osa länsimaista sivistystä kulki tänne Saksan kautta. Piispa Henrik oli mahdollisesti britti ja Englannista tuli meille mm. John Paterson, joka toi Raamatun kansan pariin.

Mutta elämämme vieraiden varassa ei ole vain historiaa – näin maailma on aina toiminut.

Merkantilismi ei noin pääsääntöisesti kuulu Jumalan valtakunnan talousperiaatteisiin: yhteydenpito ja hyvien ideoiden vapaakauppa on paljon hedelmällisempää. Nyt kun olemme iloinneet mm. siitä kansainvälisestä tunnustuksesta, että Suomessa on jossain onnistuttu, ja monien maiden delegaatiot ovat käyneet ottamassa oppia esimerkiksi koulujärjestelmästämme, ei kannata jäädä tähän yhtään vellomaan.

Olemme vielä vuonna 2018 vieraiden varassa. Ja tarvitsemme muita.

Tiesitkö, että pääkaupunkiseudulla toimii ainakin kolme seurakuntaa, joita johtaa brasilialainen pastori? Lisäksi täällä on pastoreita esimerkiksi Saksasta, Ghanasta, Irakista, Yhdysvalloista, Keski-Aasiasta, Intiasta ja niin edelleen. Ja se on meistä jo ihan normaalia.

Mikä oikeus meillä on viedä muille erinomaisuuttamme – tai vaikkapa tehdä lähetystyötä, jos emme halua ottaa mitään muilta vastaan? Turhan ylpeyden takia voi menettää monta menestystekijää kaikilla elämänalueilla.

Olemme paljon riippuvaisempia kuin ymmärrämme

Olen saanut työskennellä erilaisissa työyhteisöissä ympäri maailmaa. Pomojani ovat olleet mm. ghanalainen, intialainen, malesialainen, brasilialainen ja filippiiniläinen. Minun sukupolvelleni tämä on ihan normaalia.

Minut kastoi aikanaan venäläinen pappi. Raamattupiirissä puhumme arabiaa ja suomea. Aika on lähellä – ja se on jo nyt – kun myös Lähi-Idästä tulleet veljet ja siskot ottavat oman paikkansa seurakuntien johtajuudessa, Suomessakin.

Kannattaa siis vähän pitää silmällä missä muualla on jotain oppimisen arvoista ja käydä vähän hakemassa eväitä. Koetella kaikki ja pitää se, mikä hyvää.

Eikä unohdeta, että: ”pelastus on juutalaisista … ja heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin.”  

* * *

Suomi on ollut monessa asiassa pikkujättiläinen. Esimerkiksi lähetystyön historiassa on valtavasti tositarinoita, jotka unohtuvat. Se on niin sääli. Yksi väläys. Kerrotaan, että Pietarin ja Leningradin läänin alueella ei ollut vankilaa, jonne suomalaiset vapaaehtoistiimit eivät olisi tehneet vierailuja 1990-luvulta noin 2000-luvun lopulle. Monia tällaisia tarinoita saamme kuulla vasta kerran, sillä kukaan ei ehtinyt niitä kirjoittaa ylös.

Suomi on antanut paljon ja saanut muilta kansoilta paljon. Näin homma toimii. Siinä on ilo. Tämä ei ollut mikään yhteiskunnallinen kannanotto. Halusin vain yrittää kuvata jotain, mikä on kaunista.

Siksi: nouse Suomen kansa! Laulun kirjoittanut artisti Zacharias Fjellander on muuten ihan umpiruotsalainen.

Tapio Luoma-aho

Kuva: Zachary Young on Unsplash.com