Kirjoittanut
Syy oli se, että luin, mitä Oulun tuomiokapituli joitakin vuosia sitten oli sanonut papista, jumalanpalveluksesta ja uskonnonharjoittamisesta. Tässä suora lainaus tuomiokapitulin tekstistä:
”Lähtökohtaisesti pappi viranhaltijana toimittaessaan jumalanpalvelusta ei tee sitä oman uskonnonharjoittamisensa vuoksi, vaan antaakseen seurakuntalaisille tilaisuuden heidän uskonnonharjoittamiseen. … Pappi voi siten toimittaa jumalanpalveluksen osallistumatta itse lainkaan uskonnonharjoittamiseen. Tällainen tilanne ei tietenkään ole toivottavaa kirkon kannalta ja jos sellaista esiintyy, on se poikkeuksellista, mutta mahdollista. Sen vuoksi väite omasta uskonnonharjoittamisesta ei voi oikeuttaa pappia kieltäytymään virkatehtävästä.”
Kuulitte oikein: tuomiokapituli oli todella sitä mieltä, että toimittaessaan jumalanpalvelusta pappi ei harjoita omaa uskontoaan. Liturgina ja/tai saarnaajana hän on virkamies. Tai vanhaa sanaa käyttäen: leipäpappi.
Jokaiselle, paitsi tiettyyn tarkoitukseen sopivaa tulkintaa hakevalle asiantuntijalle, tässä ei ole mitään järkeä. Kuuluhan jumalanpalvelus kirkon pyhiin toimituksiin, olisihan hyvin omituista jos henkilö, joka on vihitty hoitamaan muun muassa tätä pyhää toimitusta, todellisuudessa olisi ainoa osallistuja, jolle se ei olisi uskonnonharjoittamista. Ja ainoa, jolla ei ole oikeutta itse päättää, onko se sitä vai ei.
Melkein yhtä surullista kuin itse tulkinta papin uskonnonharjoittamisvapaasta virkamiesjumalanpalveluksesta on todellinen alkuperä ja syy tälle tulkinnalle. Se syntyi nimittäin tarpeesta kiertää tasa-arvolakiin kirjattu toteamus, että syrjintäkielto ei koske uskonnonharjoittamista.
Käytännössä tämä kohta laissa tekisi väistämisen mahdolliseksi niille papeille, jotka uskonnollisen vakaumuksensa takia eivät voi toimia alttarilla yhdessä naispapin kanssa. Tasa-arvolakiin vedoten heitä ei enää syyttää syrjinnästä.
Valittaen on todettava, että Oulun tuomiokapitulin ihmeellistä tulkintaa vuosien takaa ei ole vieläkään kiistetty kirkon taholta. Mutta mikään varsinainen yllätys se ei ole. Piispa Mikko Heikan johtaman työryhmän mietintö vuodelta 2006 viitoittaa selkeästi onnetonta tietä tähän suuntaan.
Mietinnön päämääränä tuntuu olleen kaikkien mahdollisuuksien sulkeminen sille, että kirkko mahdollisimman suuressa sovussa yhdessä etsisi tietään eteenpäin. Myös silloin kun avautuisi mahdollisuuksia käytännössä järjestää asioita yhteisymmärryksessä.
Tämän filosofian ja periaatteen johdattamana ollaan jouduttu tilanteeseen, jossa kaikilta papeilta, miehiltä ja naisilta, naispappeja hyväksyviltä ja niihin kielteisesti suhtautuvilta, on riistetty oikeus katsoa toimittamaansa jumalanpalvelusta myös henkilökohtaisena uskonnonharjoittamisena.
Ainoastaan asiantuntija voi olla ymmärtämättä ettei näin voi olla. Suurin osa meistä tavallisista pulliaisista ymmärtää. Minusta meidän tulisi laajalla rintamalla vaatia korjausta Oulun tuomiokapitulin tulkintaepäkohtaan.
Tämä oli ainakin tältä erää viimeinen kolumnini. Kiitän lämpimästi mielenkiinnostanne ja palautteestanne ja toivotan teille kaikille Jumalan runsasta siunausta.
