Kirjoittanut
Jeesus kehotti opetuslapsia heittämään verkot apajille. Ehkä hän tarkoitti myös tietoverkkoja? Seurakunnat ovat joka tapauksessa ahkerasti hyödyntäneet internetin mahdollisuuksia, niin tärkeäksi osaksi se on tullut kristillistä elämää. Paitsi seurakunnan ilmoitukset ja perustiedot, löytyy useiden seurakuntien sivuilta jo esimerkiksi videotallenteet tilaisuuksista ja työntekijöiden blogi-kirjoituksia.
Käytännössä moni kristitty elää päivittäin virtuaalisesti hengellisen sanoman keskellä, seuraa kristillistä tv-kanavaa, radiokanavia ja lukee kristillisiä teemoja käsittelevää uutisvirtaa, esimerkiksi ”seurakuntalainen.fi” sivustolta. Näiden avulla pysyy paljon paremmin selvillä ajan virtauksista, kuin osallistumalla ainoastaan paikallisen seurakunnan tilaisuuksiin. Median kautta kuulee parhaiden julistajien saarnoja, milloin tahansa, ajasta ja paikasta riippumatta.
Muutkin elämämme keskeiset alueet ovat siirtyneet nettiin. Käytän pankkitiliäni lähes päivittäin, mutta en ole vieraillut vuosikausiin pankkini toimipisteessä. Miksi jonottaisin pankin kassapalveluihin, kun voin hoitaa kaikki pankkiasiani kätevästi kotona, edullisemmilla palvelumaksuilla. Pelaan viikoittain shakkia, netissä tietenkin. En ehtisi viettää iltojani missään paikallisen shakkikerhon hämärissä kokoontumisissa. Netin välityksellä löydän aina, mihin vuorokauden aikaan tahansa, tasolleni sopivaa peliseuraa. Olen parhaillaan mukana parilla yliopiston kurssilla, joiden opetus tapahtuu täysin verkossa. Luennoitsijan puheet tallennetaan verkkoon ja opiskelijat voivat katsoa luennon milloin ehtivät. Opettajat ja oppilaat keskustelevat keskenään verkon välityksellä. Ryhmätyöt mahdollistuvat erilaisilla virtuaalisilla oppimisalustoilla. En kaipaa pölyistä ja home-ongelmista kärsivää luentosalia. Vielä internet ei ole syrjäyttänyt fyysisiä kirkkoja, mutta jään vain odottamaan, milloin näemme ensimmäisen puhtaasti netissä toimivan seurakunnan Suomessa? Tarvitaanko seurakunnissa välttämättä ihmisten kohtaamista kasvokkain?
Luterilaisen näkemyksen mukaan seurakunnan ydin on sunnuntain messu, jonka keskiössä on ehtoollinen. Takavuosina keskusteltiin siitä, onko radioitu jumalanpalvelus oikeasti jumalanpalvelus myös niille, jotka istuvat kotonaan vastaanottimiensa ääressä, ilman pyhien yhteyttä. Perinteisessä jumalanpalveluksen teologiassa kysymykseen vastattiin enimmäkseen kielteisesti. Ehtoollisessa keskeistä on Kristuksen läsnäolo, myös fyysisen aineen tasolla. Ehtoollista ei voi nauttia virtuaalisesti. Voitaisiinko ehtoollinen kuitenkin lähettää seurakuntalaisille postin välityksellä?
Monille seurakuntalaisille tärkein sakramentti on kuitenkin kirkkokahvittelu. Yksinäisille ihmisille lyhyetkin kohtaamiset toisten uskovien kanssa muodostavat viikon kohokohdan. Kahvipöydän ääressä voi jakaa elämää tuttavien kanssa. Netissä yhtä läheistä yhteyttä ei synny. Kun ajattelen parhaimpia hetkiäni hengellisissä tilaisuuksissa, ovat ne olleet juuri näitä kohtaamisia; Jumalan, mutta myös toisten ihmisten kanssa. Kristillinen lähimmäisyys on kohdallani parhaiten toteutunut silloin, kun olen saanut jakaa elämän kipuja kasvokkain muiden kanssa. Vahvinta Jumalan läsnäoloa olen kokenut silloin, kun joku on laskenut kätensä päälleni ja rukoillut puolestani. Samaa on vaikea kokea tietokoneen äärellä.
