Virtuaalisesti Jerusalemiin

Yksi parhaimmista harrastuksistani on Jerusalemin arkeologian tutkiminen. Siinä on jotain rauhoittavaa, kun voi välillä olla toinen jalka haudassa, esimerkiksi Jerusalemin Hinnomin laakson haudassa. Nythän se on konkreettisesti aika vaikeaa, mutta onneksi kirjat ja webinaarit tuovat mahdollisuuden virtuaalimatkailuun. Jerusalemin arkeologiassa minua kiehtoo myös se, että arkeologiassa ollaan ”jalat maassa” – down to earth. Uskonasiat leijuvat helposti jossain korkeissa sfääreissä. Niistä on vaikea saada otetta, koska kyse on (osittain) näkymättömästä todellisuudesta. Arkeologia voi yhdistää uskoon konkreettisia muurinpätkiä, kivikirjoituksia, hautalöytöjä, ruukunsirpaleita, assyrialaisia nuolenkärkiä…

Katolisilla ja ortodokseilla on pyhäinjäännöksiä, reliikkejä. Kunnon kristityt ovat historian saatossa vaikuttaneet hyvällä tavalla maailman kulkuun. Haluamme vaalia, konkreettisista asioista kiinni pitäen, näiden uskonsankareiden muistoa. Ehkä protestanttisella puolella arkeologiset löydöt osittain vastaavat tuohon konkretian kaipuuseen. Ehkä arkeologisia löytöjä, kuten Jerusalemista löytynyttä Leveää muuria (Avigadin muuria), voidaan pitää ”maallistuneena reliikkinä”. Mikä on kirkollisen pyhäinjäännöksen ja vaikka kuningas Hiskian sinetin välinen suhde ja ero? Vuonna 2015 arkeologi Eilat Mazar tosiaan löysi sankarikuninkaan, 700-luvulla hallinneen Hiskian sinetin Jerusalemista. Sitä katsellessa voi pohtia, kuinka tuo kuningas on oikeasti johtanut Daavidin kuningaskuntaa, ja Jerusalemia, valtavan sisä- ja ulkopoliittisen ristipaineen alla. Tuossa paineessa hän uskossaan ”riippui Herrassa kiinni eikä luopunut hänestä” (2. Kun. 18:6). Arkeologiset todisteet Hiskian ajalta – kuten vaikka suurten muurien ja vesitunnelin rakentaminen, Lakishin tuhoutuminen, Niniven seinäreliefi – kertovat siitä, ettei Hiskia ollut satuolento. Hän oli lihaa ja verta, niin kuin mekin. Poliittiset ja sotilaalliset uhat olivat tuolloin suunnilleen samanlaisia, kuin ne ovat tänään.

Arkeologiaa ja apologiaa

Arkeologialla, ja Raamatun historiallisella tutkimuksella, on meille paljon annettavaa. Arkeologian anti on merkittävä esimerkiksi uskon järjellisessä puolustamisessa eli apologiassa. Väitän, että suurissa linjakysymyksissä viime vuosikymmeninä Raamatun luotettavuus on saanut varsin paljon tukea arkeologisista tuloksista. On tietysti selvää, että arkeologian suhteen tulee olla realisti. Arkeologia ei ole mitään jumalallista ilmoitusta, eikä se ole myöskään mikään tarkka tieteen ala. Arkeologia vastaa kysymyksiin yleensä noin 50 vuoden tarkkuudella. Sitä paitsi arkeologit kiistelevät keskenään lähes kaikista löydöistä ja tuloksista. Arkeologia valaisee suurpiirteisesti eri aikojen asuinympäristöjä. Jerusalemin tapauksessa kiinnostavaa on kysyä, löytyykö 1000- ja 900 -lukujen Jerusalemista merkkejä hallinnollisista rakennuksista. Juuri viime vuosikymmenien aikaisten löytöjen vuoksi, moni arkeologi nykyään ajattelee, että Jerusalemista tuli tosiaan Daavidin ja Salomon aikana Israelin hallinnollinen pääkaupunki.

Iso ja tärkeä arkeologinen kysymys koskee Daavidin kaupungin niin kutsuttua kiviporrasrakennelmaa. Tämä on massiivinen rakennelma, joka on oikeastaan pelkkä perusta. Noin 3000 vuotta sitten tämän perustan, kiviporrasrakennelman, päällä on komeillut suuri linnoitus tai kuninkaallinen palatsi. Tuo kiviporrasrakennelma on 27 metriä korkea ja 40 metriä leveä. Koko Israelin alueella ei ole ollut yhtään toista näin suurta rakennusta 1200–1000 -luvuilla eKr. Amihai Mazar, pitkän linjan arkeologi, arvioi, että Jerusalem oli kohtalaisen pieni kaupunki 1000-900 -luvuilla, mutta että tuo kaupunki oli tuona aikana muotoutumassa hallinnolliseksi keskuskaupungiksi. Mazar päättelee, arkeologisen aineiston pohjalta, että Daavidin ja Salomonin aikakausi, 1000–900 -luvut, olivat Israelin poliittisen muotoutumisen aikakautta. Tuolloin Israelista, Daavidin kuningaskunnasta, muotoutui itsenäinen poliittinen toimija, entiteetti, jonka tukikohtana ja voimakeskuksena oli Jerusalem. (Mazar, Amihai, 2006, “Jerusalem in the 10^th century BCE.: The Glass half full” – Essays on Ancient Israel in Its Near Eastern Context, s. 268–269.)

Jerusalem Daavidin aikainen pääkaupunki

Mazarin ja monien muiden tutkijoiden mukaan Jerusalem oli Daavidin ja Salomon aikana noin neljän hehtaarin kokoinen kaupunki. Se käsitti niin kutsutun Daavidin kaupungin. Salomon aikana kaupunki levisi pohjoiseen, niin kutsutulle Horebin vuorelle, jonne rakennettiin temppeli. Tuolloin kaupungin koko kasvoi reippaasti, jopa kolminkertaiseksi. Jerusalemista tuli 10–12 hehtaarin kokoinen kaupunki (Mazar, 2006, 268). Raamattu kertoo laajasti siitä, kuinka Salomo rakennutti temppelin Daavidin kaupungin pohjoispuoleiselle kukkulalle. Suoria arkeologisia todisteita on tosi vaikea saada temppelistä, koska temppelivuori on poliittisesti ja uskonnollisesti äärimmäisen tulenarka kohde. Siellä ei saa toteuttaa arkeologisia kaivauksia. Loogisesti ajatellen, jos ajattelemme, että Salomo ei rakentanut temppeliä, vaan joku toinen kuningas rakensi sen, niin joudumme kysymään: kuka? Kenenkään toisen kuninkaan ei edes vihjata rakentaneen sitä. Toisaalta tuollaisen temppelin rakentaminen on varmasti noteerattu kirjallisesti. On siis varsin luontevaa ajatella, että Salomo tosiaan rakensi temppelin Jerusalemiin, niin kuin Raamatussa monessa kohtaa kerrotaan.

Virtuaalinen pyhiinvaellus

Kuten varmaan huomaat, Jerusalem on mielestäni tutkimuksen arvoinen, legendaarinen ja pyhä kaupunki. Sinne voi lähteä vaikka virtuaaliselle pyhiinvaellukselle webinaarin kautta. Jos tuo kaupunki, sen arkeologia ja historia kiinnostaa myös sinua, pyydän sinua osallistumaan ilmaiseen Jerusalem-webinaarin keskiviikkona 23.2. klo 18. Tuossa webinaarissa sukellamme yhteen viime vuosisadan tärkeimpään arkeologiseen löytöön Jerusalemista. Kyse on Hinnomin laakson hautaluolasta. Sieltä on löytynyt vanhin tuntemamme Raamatun kirjoitus, nimittäin Herran siunaus kirjoitettuna kahdelle hopeakäärölle. Tervetuloa virtuaaliselle pyhiinvaellukselle Jerusalemiin! Ilmoittaudu webinaariin tästä.