Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Herra, virvoita nimesi tähden, vanhurskaudessasi auta minun sieluni ahdistuksesta” (Ps. 143:11)
Herra, miten ihanat ovatkaan Sanasi! Ne lupaavat Sinun maailmasi sateita vaikka minä en sitä ansaitse.
Miten voisinkaan ansaita armoasi! Miten uupupeena ja särkyneenä voisin pyytää apuasi sen tähden, että minä olisin ansainnut sen?
Ei, minä uuvun yhä uudestaan omaa syntisyyttäni. Kierrän elämäni kirottua kehää ja odotan uusia, Sinun vihreyttä tulvivia laitumia omien askeleitteni päässä. Mutta päädyn aina samaan juoksuhiekkaan, samaan tilattomaan ahdinkoon, umpikujaan ilman yhtään avattua ovea.
Minun askeleeni vievät vielä vuosikymmenten jälkeen tuhoon. Mutta Sinun askeleet ovat iloa täynnä. Ne ovat aina valmiita ottamaan minun askeleet sulautumaan kauniisti Sinun askeliisi.
Sinun askeleet ovat olemassa kuristavimmassa yksinäisyydessä. Ne ovat olemassa pahimmassakin vankilassa. Ne laulavat taivaallista keveyttä, toivon rytmiä elämäni oksennukseen.
Herra, avaa jälleen Sinun askeleesi. Niitä maistaneena jään kaipaamaan Sinua.
Sinä virvoitat minut rakkautesi tähden!
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollamme.
