Kirjoittanut
Kirjoittaja on espoolainen liikkeenjohdon konsultti, pianisti ja historianharrastaja, joka toimii Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry:n puheenjohtajana, Holokaustin Uhrien Muisto ry:n ja Elämän marssi ry:n varapuheenjohtajana sekä Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän sihteerinä.Nyt kyllä harmittaa. Katria ja minua. Minua se, että aikanaan menin editoimaan 4.12.2019 julkaisemaani blogia Vastenmielinen näytelmä, jonka jatko-osaa jo ideoidaan ja poistin siitä pääministeri Antti Rinteen eroon johtaneiden käänteiden ja niiden mahdollisten seurauksien pohdiskelun, koska saamani runsaan palautteen perusteella ymmärsin, että monet lukijat kokivat sen liian poliittisena ja kantaaottavana kristilliseen mediaan. Tämän viikkoisten tapahtumien innoittamana palautan nuo lähes profetaaliset sanani kaiken kansan tarkasteltaviksi.
Kirjoitin siis seuraavaa:
Viime päivien poliittinen näytelmä on ollut paitsi kiehtova, myös äärettömän hämmentävä. Ja mitä enemmän sitä on taannehtivasti tarkastellut, sen vastenmielisemmältä se näyttäytyy.
Tapa, jolla keskusta ensin haastoi, sitten kyykytti ja lopulta nöyryytti pääministeri Antti Rinteen koko kansan edessä, ei ole kunniaksi suomalaiselle politiikalle, olipa prosessin lopputuloksesta mitä mieltä tahansa.
Joissakin medioissa on liikkunut kuvauksia, kuinka kepulaiset konkaripoliitikot masinoivat tämän teatterin ja onnistuivat saamaan nämä kaksi kirkasotsaista nuorukaista, puolueen puheenjohtajan Katri Kulmunin (s. 1987) ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Kurvisen (s. 1986), esittämään päärooleja tuossa arvottomassa näytelmässä. Etenkin naispääosan esittäjästä näkyi, että rooli oli hänelle tuskallisen epämieluisa, mikä näkyi hänen kehonkielestään kameroiden edessä.
Toivon vilpittömästi olevani väärässä, kun ennustan, että tämä näytelmä tulee saamaan vielä jatko-osia lähivuosina, tai jopa jo lähitulevaisuudessa. Haavat ja ruvet, joita tämä esitys jätti pääministeriin ja koko demarileiriin, tulevat vielä kepulaisten silmille. Ja saattaa olla, että sankaripariskunta tai jompikumpi heistä pääsee esittämään seuraavassa episodissa uhrin osaa.
Tämän siis kirjoitin blogiini 4.12.2019, mutta päätin sen seuraavana päivänä poistaa. Nyt siis harmittaa, että poistin, sillä juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että ennustukseni kävi toteen.
Tältä kaikelta – ensimmäiseltä ja toiseltakin näytökseltä – oltaisiin vältytty, jos Katri ja muut nuoret leijonat neuvonantajineen olisivat vaivautuneet lukemaan, mitä Keskustan periaateohjelmaan on kirjoitettu. Toki se on osin ikävystyttävä ja pitkäkin (yht. 101 periaatetta), mutta sieltä löytyy paljon hyvääkin. Ohjelman ensimmäinen kappale, joka on otsikoitu ”Että voisin luottaa”, pitää sisällään mm. seuraavat periaatteet:
1 Yhteiskunnan tärkein peruspilari on keskinäinen luottamus. Tarvitsemme toistemme ymmärtämisen ja yhteistyökyvyn vahvistamista.
2 Luotamme ihmisyyteen. Luotamme jokaisen kykyyn kehittää itseään ja toimia kansalaisena yhteiseksi hyväksi. Systeemit ja markkinat eivät luo hyvää ihmistä, vaan sivistyneet ihmiset luovat paremman yhteiskunnan.
3 Oikeudenmukaisuus on oikeusvaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan ydin.
4 On keskusteltava avoimesti oikeasta ja väärästä, jotta ymmärrämme, miten meidän on kohdeltava toisiamme. Tarvitsemme jatkuvaa sivistystyötä, jotta epäluulot ja pelot eivät johda vihaan.
…
7 Suomalaisuuteen kuuluu sovinnon tien hakeminen politiikassa ja työmarkkinoilla. Tätä vaalimme, erilaisia tavoitteita yhteen sovittaen ja kohtuutta noudattaen.
Hienoja periaatteita kaikki nämä. Ja löytyyhän sieltä periaateohjelman kohdasta 46 vielä viittaus kristillisyyteenkin: Tunnustamme yhteiskuntamme kristilliset juuret ja arvostamme niitä. Jokaisella pitää olla vapaus tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai elämänkatsomustaan Suomen lakeja ja hyviä tapoja noudattaen.
Nuo kristilliset juuret löytyvät Raamatusta, jonka sivuilta löytyy koko yhteiskunnan hyväksi kirjoitettu periaateohjelma, jonka tärkeimpiä kohtia on Matteuksen evankeliumista (7:12) löytyvä Jeesuksen vuorisaarnaan sisältyvä ns. kultainen sääntö: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.
Toinen jae, joka myös kannattaa ottaa vakavasti, löytyy Paavalin kirjeestä galatalaisille 6:7: Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
Maanviljelijäpuolueena kepulaiset ovat tunnetusti tottuneet niittämään, ja tällä kertaa niitto tekee taas kipeää. Ja ettei vain juuri pääministeri – yhdessä syrjäytetyn edeltäjänsä kanssa – olisi ollut de facto -päättäjänä asiassa, mutta peliä paremmin ymmärtävinä tekivät sen muualla kuin tv-kameroiden edessä. Aika näyttää, näemmekö tästä draamasta vielä kolmannen episodin…
Suomi ansaitsee parempaa. Rukoillaan ystävät Katrin, Sannan ja maamme muiden johtajien puolesta, että vanhurskaus voisi nousta sille kuuluvalle paikalle.
