Kirjoittanut
Kuulin opetettavan, että sairaus ei voisi olla siunaukseksi. Jos se olisi, Jeesus olisi jättänyt osan ihmisistä parantamatta tai pannut heitä sairastamaan, jotta he saisivat suuremman siunauksen. Miten siis on?
Jeesus todellakin paransi sairaita enemmän kuin kukaan muu. Silti hänen toimintansa tarkoitus ei ollut parantaa kaikkia Galilean sairaita, yhtä vähän kuin ruokkia kaikkia Galilean nälkäisiä. Hänen ihmetekonsa olivat messiaanisia merkkejä. Niiden tarkoitus oli osoittaa, että profetiat täyttyvät. Kaikkia sairaita Jeesuskaan ei parantanut. Julkisen toimintansa loppupuoliskolla suuret parantamisihmeet näyttävät tyystin loppuvan ja Betesdan altaan sairaiden joukosta parannetaan vain yksi.
Mutta eikö sairaus ole Saatanasta ja paraneminen aina Jumalan tahto? Kyllä ja ei. Sairaus on kyllä turmiovalta samassa merkityksessä kuin synti ja kuolemakin. Jeesus on näiden kaikkien voittaja, mutta silti me olemme niistä osalliset tässä elämässä. Kristitty on edelleen syntinen, hän voi sairastua mihin tahansa tautiin ja hän kuolee kerran. Taivaassa mitään näistä ongelmista ei ole. Jeesuksen voitto merkitsee, että kristitty ei murskaannu noiden turmiovaltojen alle, vaikka onkin niistä osallinen.
Kun kristitty sairastaa, hän rukoilee paranemista. Tässä hän tekee oikein. Yleensä hän myös menee lääkäriin ja syö hänelle määrättyjä lääkkeitä. Tässäkin hän menettelee oikein. Näin kristityt ovat aina tehneet. Jo Raamatussa on lukuisia tapauksia sairauksien paranemisista rukouksen avulla, mutta myös esimerkkejä ja kehotuksia lääkkeiden käyttöön. Jälkimmäisistä voisi mainita Jesajan suositus Hiskialle hieroa viikunakakkua paiseisiin (Jes. 38:21), Jeesuksen tahnan sively sokean silmiin (Joh. 9:6) tai Paavalin ohje Timoteukselle käyttää viiniä vatsavaivojen lievittämiseksi (1. Tim. 5:28).
Kristitty voi siis sairastaa siinä kuin kuka tahansa muu ihminen. Hänelle tulee flunssa, hän voi kompastua kadulla tai sairastua syöpään. Mutta eikö Jumalan pitäisi varjella omiaan niin, ettei tällaista pääsisi tapahtumaan? Ei, tällaista hän ei ole koskaan luvannut. Sen sijaan hän on luvannut olla omiensa kanssa silloinkin, kun heillä on erityisen vaikeaa.
Kaikkialla Raamatussa luemme ihmisistä, joiden elämässä on vastoinkäymisiä, sairauksia ja muita koettelemuksia. Psalmien kirja on erinomainen läpileikkaus kaikista inhimillisistä kokemuksista ja tunteista. Ahdistusten keskellä rukoilija luottaa Jumalaan, ja vaikka ei saakaan välitöntä rukousvastausta, hän luottaa silti Jumalaan, jonka hyvissä käsissä hänen elämänsä on. Uudesta testamentista voisimme lukea vaikka Paavalin tekstiä Roomalaiskirjeestä: ”Mikä voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta? Tuskako tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka?” (Room. 8:35-39).
Kristitty luottaa siihen, että Jumala on Kaikkivaltias ja hyvä. Tämä on järkähtämätön raamatullinen totuus, vaikka kaikki olosuhteet ja inhimillinen päättely maailman menosta näyttäisivät sotivan sitä vastaan. Tästä uskosta seuraa luottamus siihen, että Jumala on hyvä silloinkin, kun hän näyttää pahalta. Raamattu ilmaisee tämän lukuisia kertoja, mm. näin: ”Minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki.” (5. Moos. 32:39). Ehkä ei ole lainkaan sattumaa, että sana ”Kaikkivaltias” Jumalan tittelinä esiintyy Raamatussa useimmiten Jobin kirjassa. Tuo kirja jonka sankari näyttää olevan pahan riepoteltavana enemmän kuin kukaan muu, kertoo Jumalan kaikkivaltiudesta muita kirkkaammin.
Jumala ei aiheuta pahaa mutta sallii sen. Hän on suvereeni hallitsija kaikkien pahan mahtien yläpuolella, eivätkä nämä ole mitään itsenäisiä toimijoita vaan Jumalalle alisteisia. Luther kutsui Saatanaa Jumalan kahlekoiraksi. Jumala on sekä salattu että ilmoitettu Jumala. Siksi me emme käsitä, miksi hän sallii niin paljon pahaa ja kärsimystä tässä maailmassa. Hän on kuitenkin ainoa, joka voi kääntää pahan hyväksi ja sairauden siunaukseksi. Vastoinkäymisilläkin on jokin salattu tarkoituksensa. Tämä on lukemattomien ihmisten kokemus.
Jeesus teki suuria ihmeitä ja mekin saatamme joskus tehdä sellaisia. Jeesuksen tie vei kuitenkin kärsimyksiin ja kuolemaan ja meidänkin tiemme voi viedä. Emme ole vapaita elämän ahdingoista, ei Jeesuskaan ollut. Mutta juuri hän voi viedä meidät perille ikuiseen elämään.
