Kirjoittanut
Kirjoittaja työskentelee Raamatunlukijain Liitossa, harrastaa kuorolaulua, remontoi vanhaa taloa ja innostuu seurakunnasta ja Raamatun sanomasta.Facebookia selaillessa katseeni pysähtyi mainokseen, jossa ehdotettiin lahjaa rippilapselle. Siinä sanottiin näin: ”Lahja nuorelle voi olla muutakin kuin risti. Kalevala-amuletit ovat uusia tulkintoja muinaisista symboleista. Amulettien uskotaan tuovan onnea, rohkeutta, rakkautta, viisautta ja suojelua. Pikkuamuletteja ja niiden voimia voi yhdistellä myös ranne-, kaula- tai korvakoruiksi. Mitä voimaa sinä haluaisit antaa lahjaksi?”
Voima on aikamoinen myyntivaltti ja sen antaminen lahjaksi kuulostaa kieltämättä houkuttelevalta. Kaikkihan me haluaisimme olla voimakkaita ja pystyviä, rohkeita ja viisaita – miksipä emme toivoisi sitä nuorillemmekin. Ja olisihan se hienoa ja kätevää, jos voiman voisi antaa heille muutaman kympin arvoisen korun kautta!
Monella tavalla uupuneilla ja stressaantuneilla nuorilla on nykyään voimakiviä ja voimaeläimiä, joiden avulla he toivovat saavansa uutta energiaa elämäänsä. Tekisi mieli lempeästi ravistella heitä hartioista ja kehottaa heräämään todellisuuteen. Huomaat toki kivessä olevan voimaa, jos heität sen vaikkapa päin ikkunaa, ja eläimet voivat fyysisillä voimillaan hypätä hämmästyttävän korkealle tai lentää uskomattoman pitkälle – mutta mitään henkistä, saati hengellistä voimaa ne eivät ihmiseen siirrä. Näiden uskomusten takana oleva taikausko on kuitenkin vahva voima, joka saa fiksunkin nuoren ajattelemaan ja toimimaan kuin kivikauden animisti.
Viehättäväksi verhoutunut uushenkisyys on salakavalasti soluttautunut yhteiskuntaamme ja jossain muodossa myös kirkkoomme. Kristittyjen on syytä olla hereillä, jos ja kun kristinuskosta vieraantunutta sukupolvea vedetään kohti pimeyttä erilaisten voimatarjousten varjolla. Uushenkisyyden ansoista onneksi kirjoitetaan ja puhutaan; täällä Seurakuntalaisessakin aiheeseen liittyvistä omista nuoruuden kokemuksistaan on kertonut mm. Sofia Ziessler-Korppi.
Korumainoksessa ristille ehdotetaan kilpailijoita, ja kohdistetaan uushenkisyyttä pursuava tarjous suoraan kirkkomme ”kruununjalokiven”, rippikoulun, käyneisiin nuoriin. Rippilahjamainoksen suurin harha on kuitenkin siinä, millaisena risti esitetään. Ikään kuin se olisi vain yksi amuletti toisten joukossa, jokin muinainen symboli, joka antaa voimaa.
Voisiko oudompaa voiman symbolia olla? Ristihän oli kammottava kidutusväline. Jeesus roikkui siinä täysin voimattomana, pilkattuna ja häväistynä, ja lopulta kuoli. Voimattomia olivat myös ne ihmiset, jotka eivät pystyneet vastustamaan tuon kauhean vääryyden tapahtumista, täysin syyttömän miehen murhaa. Inhimillisessä mielessä risti symboloi siis ennen kaikkea heikkoutta, häviötä ja häpeää.
Mutta Jumalan maailmassa kaikki on mahdollista ja toisin. Häviöstä voi tulla voitto, häpeästä kunnia. Heikkous ja kuolema muuttuu Jumalan käsissä ennenkuulumattomaksi ylösnousemuksen voimaksi. Se voima ei ole sitoutunut ristikoruihin eikä mihinkään muuhunkaan katoavaan tavaraan, vaan Pyhän Hengen synnyttämän uskon kautta meidän kuolemattomiin sieluihimme. Tämä voimalahja on äärettömän kalliisti hankittu Jeesuksen verellä. Jumalan yhteydessä eläminen on yhteyttä myös hänen voimaansa – siihen, joka lopulta saattelee meidät kuolemankin yli. Saamme siis olla Jumalan omia ”rippilapsia” ja pitää Jeesuksen ristiä muistutuksena siitä, kenen omia olemme ja missä on todellisen voiman lähde.
”Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa, ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa.” (Ef. 1:17–20)
