Elämäntaito: Kun Pekka Simojoki väsyi ja aikoi lopettaa, salaperäinen puhelinsoitto sai jatkamaan – ”hän sanoi, että Jumala käski soittaa Simojoelle” Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin

Voisivatko Mooses ja Jeesus olla huijausta?

 

Kanava-lehti on yhteiskunnallinen keskustelufoorumi, joka ilmoittaa julkaisevansa vakavia ja syvällisiä analyysejä pinnallisen keskustelun asemasta. Uusimmassa numerossa se lipsahtaa kuitenkin kevyen retoriikan puolelle. Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita kehittelee teoriaa, jonka mukaan Moosesta, Jeesusta ja Muhammedia ei olisi ollut koskaan olemassakaan.

Saloviidan mukaan lähdekriittinen tutkimus on tuonut uutta valoa kyseisten henkilöiden historiallisuuteen ja niinpä ketään näistä ei ehkä ole koskaan ollut olemassakaan. Saloviita näyttää tuntevan joitakin teologisia teorioita, mutta varsinainen asiantuntemus loistaa poissaolollaan. On hämmentävää, että Kanava-lehti on julkaissut näin ohuella asiatiedoilla varustetun jutun. Onhan Kanavan päätoimittajana sentään Ville Pernaa, joka on myös Suomen Kuvalehden päätoimittaja.

Kirkkorekry neliöb. 11.-24.11.

Lähetin lehdelle vastineen, mutta en ole saanut tietoa sen mahdollisesta julkaisemisesta. Tällaisen kirjoitin:

Kolme huijaria vai yksi?

Otsikolla Kolme huijaria professori Timo Saloviita kehittelee Kanavassa 3/2018 teoriaa, jonka mukaan Moosesta, Jeesusta ja Muhammedia ei kenties ollut koskaan olemassakaan. Teksti sisältää ripauksen lähdekriittisen historiantutkimuksen faktoja, suuren määrän oletuksia ja uskomattoman köykäisen lopputuloksen. Puutun tässä Mooseksen ja Jeesuksen historiallisuuteen ja jätän Muhammedin arvioimisen toisten asiantuntijoiden tehtäväksi.

Saloviita on oikeassa siinä, että arkeologiset lähteet eivät kerro Mooseksesta. Mutta jo seuraava lause vaatii kommenttia: ”’Luvattu maa’ oli tuohon aikaan Ramses-faaraoiden provinssi, joten valloitustarinatkin ovat keksittyjä.” Ramsekset tekivät kyllä valloitusretkiä kanaanilaisten alueelle ja kauemmaskin, mutta Ramses II:n poika, Merneptah, mainitsee noin vuodelta 1208 eKr. olevassa stelassa sanan ’Israel’. Toinen Mooseksen kirja kertoo heprealaisten rakentaneen Egyptissä Ramseksen kaupunkia ja sillä perusteella Ramses II:n ajatellaan olevan eksoduksen farao. Näin kirjoittaa myös suomalainen edesmennyt egyptologian professori Rostislav Holthoer. Vaikka Mooseksesta ei olekaan suoranaisia arkeologisia löytöjä (kuinka voisi ollakaan?), niin israelilaisten suorittamasta maanvalloituksesta 1200-1100 -luvuilla eKr. on massiivinen todistusaineisto, kuten olen omassa väitöskirjassani osoittanut.

Jeesuksesta Saloviita kirjoittaa, että nykyisin ei enää ajatella evankeliumikertomusten sisältävän aikalaisten ja silminnäkijöiden tietoa. Tähän suuntaan eksegeettisen tutkimuksen heiluri on todellakin joskus heilahtanut, mutta nykyisin kriittisessä Jeesus-tutkimuksessa evankeliumikirjojen peruskonseptia pidetään suurelta osin luotettavana. Saloviita kirjoittaa: ”Virheet osoittavat, että tekijät eivät tunteneet paikallisia oloja. Arkeologisia todisteita Jeesuksesta ei ole löydetty.” En tiedä, mihin virheisiin tässä viitataan, mutta jopa Johanneksen evankeliumin on havaittu sisältävän huomattavan määrän paikkansa pitävää maantieteellistä informaatiota. Yhtenä esimerkkinä tästä on tarkka tieto Betesdan altaasta.

Mitä arkeologisia löytöjä Jeesuksesta voisi odottaa? Ei tietenkään mitään, mutta kun Pontius Pilatuksen nimi on löytynyt Kesarean kaivauksista ja ylipappi Kaifaksen luuarkku Jerusalemista, niin aika lähelle Jeesusta jopa arkeologia on päässyt. Saloviidan mukaan Josefus Flaviuksen Jeesusta koskevat merkinnät ovat väärennöksiä. Josefus mainitsee Jeesuksen kaksi kertaa, ja toisen tekstin aitoutta on epäilty siinä olevien kristillisten vaikutteiden perusteella. Senkin tekstin ydin kuten myös toinen Josefuksen Jeesus-maininta ovat sellaisia, että kristityt eivät olisi voineet niitä kirjoittaa. Siksi niitä pidetään aitoina.

Kuriositeettina voisin mainita, että Aleksanteri Suuren elämäkerta kirjoitettiin vasta neljäsataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen, eikä sitä juurikaan epäillä. Evankeliumien kertomukset Jeesuksesta tallennettiin kirjalliseen muotoon muutama kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen ja tekstien taustalla on suullinen perimätieto.

Saloviidan loppupäätelmä on huima: Paavali on luonut Jeesus-myytistä koko kristinuskon. Kun Paavali kirjoitti kirjeensä 50-luvulla, suurin osa Jeesuksen aikaisista silminnäkijöistä oli elossa. Kyllä hänet olisi osoitettu huijariksi, jos hän olisi sepittänyt täysin epäuskottavan tarinan Jeesuksesta.

Saloviita arvelee, että Occamin partaveitsellä hän leikkaa liiat rönsyt kertomuksista ja jäljelle jää hänen kuvaamansa sepitekokoelma. Kyllä tuo partaveitsi toimii toiseenkin suuntaan, sillä jos yksinkertaisin tulkinta on selitysvoimaisin, kaikki seikat puhuvat historiallisen Jeesuksen puolesta.