Kirjoittanut
Emil Anton on suomalais-irakilainen katolinen teologian tohtori. Hänen viimeisin suomenkielinen kirjansa on Katolisempi kuin luulit: Aikamatkoja Suomen historiaan (Kirjapaja 2017).Osallistuin joulun ja uudenvuoden välipäivinä retrettiin eli retriittiin lempikaupungissani Turussa. Retriitti tarkoittaa vetäytymistä, se on arkielämästä lähtemistä joksikin aikaa hiljentymään ja syventämään hengellistä elämää. Retretin järjestivät ursuliinisisaret, jotka normaalisti pitävät lastentarhaa ja opettavat uskontoa Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla.
Puolalaiset ursuliinisisaret jatkavat pyhän Urszula Ledóchowskan (1865-1939) hyvää työtä Suomessa. Pyhä Urszula on itse asiassa yksi harvoja Suomessa vaikuttaneita katolisia pyhimyksiä. Hän perusti 1900-luvun alussa Suomenlahden rannalle nuorille tarkoitetun kesänviettopaikan, Merentähden, jonka perillinen on nykyään Koisjärvellä Lohjan lähellä sijaitseva Stella Maris (latinaksi Meren tähti).
Stella Maris on tullut monille luterilaisillekin tutuksi retriittipaikkana, mutta nyt sitä ollaan kehittämässä uudenlaiseksi katoliseksi keskukseksi, johon ehkä syntyy Suomen ensimmäinen uuden ajan katolinen munkkiluostari. Meidän vuodenvaihteen retriittimme sen sijaan pidettiin toisessa luostarissa, nimittäin birgittalaissisarten luona Turun Ursininkadulla.
Birgittalaissisarilla on luostarinsa yhteydessä majatalo, johon kuka tahansa turisti voi halutessaan majoittua. Olen kyllä tiennyt asiasta ja ennenkin ollut birgittalaissisarten luona, mutta jotenkin vasta nyt tajusin, kuinka poikkeuksellista ja hienoa on, että meillä on Suomen historiallisessa pääkaupungissa selkeästi kristillishenkinen majoitusvaihtoehto hotellien ja hostellien seassa. Birgittalaisten majatalo on päässyt jopa Lonely Planetin Suomi-oppaan suositusten joukkoon.
Retriittimme piti puolalainen teologian tohtori ja hengellinen ohjaaja Opolen kaupungista ja yliopistosta, isä Krzysztof Grzywocz. Hän on erikoistunut spiritualiteetin teologiaan, joka Puolassa on kuulemma osa dogmatiikkaa. Hän sanoi kristillisen spiritualiteetin olevan oikeastaan todeksi elettyä dogmatiikkaa: jos dogmatiikka ei muutu eletyksi hengellisyydeksi, se jää kuivaksi ja hedelmättömäksi. ”Ottakaa ja syökää.”
Retriitin aiheena oli ”Ilon lähteet”, ja Raamatun lisäksi pappi käytti mietiskelyyn johdattavissa esitelmissään paavi Franciscuksen uusinta apostolista kehotuskirjettä Evankeliumin ilo. Viisipäiväisen retriitin ensimmäisenä päivänä menimme Johanneksen ja Pietarin kanssa ”haudalle” eli aloitimme kärsimyksistä ja suruista. Opimme, kuinka tärkeää on kohdata surut (mennä sinne hautaan) ja jakaa kokemus toisen kanssa (Pietari ja Johannes). Surun jälkeen tulee sitten ilo, joka on myös jaettava toisten kanssa.
Vaikka kyseessä oli hiljaisuuden retriitti, teimme papin johdolla harjoituksia, joissa saimme nauraa paljon yhdessä ja sillä tavalla rentoutua ja latautua uutta vuotta varten. Pappi puhui paljon virittäytymisestä: olemme Jumalan hyviä instrumentteja, mutta menemme usein epävireeseen, ja meidät on yhä uudelleen pistettävä takaisin vireeseen. Epävire ei tarkoita, että soitin olisi huono tai että musiikkia ei olisi; instrumentti on vain viritettävä.
Luukkaan evankeliumin kahdessa ensimmäisessä luvussa on neljä ilo- tai kiitosvirttä: Benedictus, Magnificat, Gloria ja Nunc Dimittis. Musiikki on, meidät on pelastettu, ilon lähteet ovat olemassa, meidän on vain virittäydyttävä musiikkiin. Miten sitten virittäydymme? Pappi mainitsi kolme asiaa: luonto, kulttuuri ja virittävien ihmisten kohtaaminen. Nämä kolahtivat ainakin minulle. Entä sinä, mikä saa sinut hyvälle vireelle Herran vuonna 2015?
Radio Dein Päivän blogi 2.1.
