Kirjoittanut
Kirjoittaja jakaa mietteitään Mielen päällä -ohjelmasarjassa Radio Deissä tiistaisin kello 14.45 ja torstaisin kello 19.03.Jeesuksen vuorisaarna hämmentää minua. Kun luulin tutkivani sitä, se tutkiikin minua. Se möyhii minussa syvältä, koska huomaan eläväni ristiriidassa sen sanoman kanssa. Enhän minä ole ”hengellisesti köyhä”, siis täysin riippuvainen Jumalasta. Päinvastoin minullahan on paljon tietoa Jumalasta ja kristillisestä elämästä.
Vuorisaarna leikkaa ammottavan kuilun tietoni ja vuorisaarnasta välittyvän elämän välille. Kuilu on pelottava: Tieto vastaan elämä ja rakkaus, joista ensimmäinen on valovuoden päästä kahdesta jälkimmäisestä.
Jeesus opetti laadun ratkaisevasta merkityksestä kristillisessä elämässä. Mikään muu ei riitä. Kristus on luonne, kaikki muu on jäljittelyä, jonka hän tuomitsee armottomasti.
Kun katson asiaa tästä ainoasta oikeasta näkökulmasta, tieto ja uskonnollisuus menettävät merkityksensä. Tittelit ja oppineisuus voivat päinvastoin hämärtää Jumalan olemuksen ja hänen palvelemisensa. Jotain tällaista Jeesus ehkä tarkoitti sanoessaan ”ellei teidän vanhurskautenne ole paljon suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” Vuorisaarnassa on kysymys rakastamisesta. Sen edessä olemme kaikki samalla viivalla.
Laadullisia ovat myös ”suola” ja ”valo”. Jos en ole ”suolana”, suola käy ”mauttomaksi, se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.” Sama koskee ”valoa”; jos en ole ”valo”, en ole laadullisesti erilainen. Vuorisaarnan sanoma on ehdoton: Ole erilainen! Sinun on oltava erilainen!
”Jumalan valtakunnan lait ovat erilaiset kuin maailman arvot.”
Ehkä huomattavimman teoksen vuorisaarnasta on kirjoittanut Intian lähetyssaarnaaja Stanley Jones 1930-luvulla. Hän kirjoittaa muun muassa näin: ”Nykyaikaisen kristillisyyden tärvelee sen halu esiintyä valona samalla kun se on haluton olemaan suolana.”
Tilanne tänäänkään ei voisi olla ajankohtaisempi. Jones jatkaa: ”Uskonto, jonka piti pelastaa maailma hyödyttömyydestä, voi itse muuttua maailman hyödyttömimmäksi asiaksi. Usein ei uskonnon hylkiminen johdu ihmisten pahuudesta, vaan uskonnon arvottomuudesta. Kirkkojen häviö ei johdu useasti niinkään paljon siitä, että ihmiset ovat uskonnottomia, kuin siitä että kirkot ovat itse mauttomia ja arvottomia. Ei ole kysymys siitä, saadaanko ihmisiä kirkkoon, vaan siitä, saadaanko kirkkoihin suolaa. Jos sitä on, tulevat ihmisetkin.” (Vuorisaarnan Kristus, WSOY).
Jumalan valtakunnan lait ovat erilaiset kuin maailman arvot. Sen pitäisi leikata minut irti maailman arvoista ja sitoa sisäisin sitein Jumalan valtakunnan arvoihin. Mikään muu ei ole mahdollista. Joko elän sopusoinnussa Jumalan valtakunnan kanssa ja elän ristiriidassa maailman arvojen kanssa, tai olen ”suolaton” ja omaksun maailman ajatusmallit omakseni.
”Vuorisaarnan kristitty tiedostaa oman ja maailman pahuuden, mutta taistelee niitä vastaan vuorisaarnan lakien voimalla.”
Vuorisaarna ei hyväksy kompromisseja. On oltava joko/tai, ei sekä/että. Jeesus opetti jakamatonta kristillisyyttä ja ihmisyyttä. Muu hajottaisi ihmistä. Asia ei ole siis sittenkään niin, että olemalla kaikille kaikkea, kehityn ja kasvan ihmisenä. Jos kristityllä ei ole totuutta, kaikki on hänelle totuutta, julisti eräs puritaanisaarnaaja 1600-luvulla.
Kun Jeesus opetti valvomisesta ja hyvän tekemisestä, hän porautuu kristillisyyden ytimeen: ”Kun sinä annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee.” Älä siis ole ollenkaan tietoinen, mitä hyvää teet. Elä hyvää tehden, mutta ole itse sokea niille. Ole suhteeton, älä ”suhteellinen” kristitty: ”Jos joku pakottaa sinut virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Jos joku tahtoo käydä oikeutta sinua vastaan viedäkseen paitasi, anna hänelle viittasikin.”
Kun Jeesus puhuu itsensä valvomisesta, hänen ohjeensa on täysin päinvastainen: ”Jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Sinulle on parempi, että yksi osa ruumiistasi tuhoutuu, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.” Minun on siis oltava ehdottoman tietoinen, jos ruumiini jäsen viettelee minua pahuuteen.
Jos uusateistit lukisivat edes edellisen jakeen, he eivät voisi syyttää kristittyjä pahuuden piilottamisesta Jumalan selän taakse. Vuorisaarnan kristitty tiedostaa oman ja maailman pahuuden, mutta taistelee niitä vastaan vuorisaarnan lakien voimalla.
Rainer Frimanin Mielen päällä -sarja Radio Deissä tiistaisin kello 14.45 ja torstaisin kello 19.03.
Rainer Frimanin muut blogikirjoitukset
