Vuosi sitten Jerusalemiin kantautui pelottava uutinen: Israelissa matkaillut eteläkorealainen turistiryhmä oli sairastunut koronaan heti kotiin palattuaan. Sen jälkeen seurasi monta muuta ryhmää – myös kreikkalaiset keikahtivat tautivuoteelle pyhiinvaelluksensa jälkeen. Israelin viranomaiset hätääntyivät toden teolla. Maassa on periaatteessa saatu paljon harjoitusta isojen kriisien ratkomisessa ja niiden kimppuun käydään näyttävästi Lähi-idän kiihkeällä mentaliteetilla. Maahan saapumista ja siellä liikkumista ryhdyttiin rajoittamaan nopeilla päätöksillä, joiden seuraukset paikalle osuneet turistiparat saivat varoittamatta tuntea nahoissaan. Jotkut lentokoneet joutuivat palaamaan kotiin ilman, että matkaajat ehtivät edes koskettaa Pyhää maata. Saksalaisille kävi ehkä kaikkein ikävimmin. Heidät tuotiin kentältä majapaikkaan – ja laitettiin siellä suoraan karanteeniin kahdeksi viikoksi!
Kun turistit olivat lähteneet, Israel julisti ulkonaliikkumiskiellon. Tässä vaiheessa pakenin Suomeen, jossa koronaevakkoni onkin sitten jatkunut paljon odotettua kauemmin. Tartunnat saatiin keväällä kuriin mutta rajoitusten löysääminen alkukesästä johti pian epidemian kiihtymiseen. Syyskuussa, kun Eurooppa vielä veti henkeä toisen aallon edellä, Israelissa tehtiin jo ennätyksiä. Uuden hallituksen toivottiin pysäyttävän pahaenteinen kehitys, mutta valitettavasti koronasta tuli ase johtajien keskinäiseen valtataisteluun.
Epidemian hallinnassa Israelin yhteiskunnan jakautuneisuus näkyi kohtalokkaalla tavalla. Korona levisi pahiten ultraortodoksien ja arabien asuinalueilla. Varsinkin ultraortodoksien koulutustaso on alhainen, he asuvat ahtaasti ja perheet ovat suuria. Jotkut yhteisöjen johtajat eivät halunneet suostua terveysviranomaisten rajoitustoimenpiteisiin ja kannustivat seuraajiaankin vastustamaan niitä. Juutalaisen lain noudattaminen ajaa heidän maailmankuvassaan maallisen yhteiskunnan sääntöjen edelle. Asiantuntijat vaativat pahimpien tartunta-alueiden eristämistä, mutta pääministeri Netanjahu perääntyi, kun uskonnolliset puolueet alkoivat uhkailla hallituksen hajottamisella. Näin ajauduttiin tilanteeseen, jossa ei näyttänyt olevan muita vaihtoehtoja kuin pysäyttää yhteiskunta jo toistamiseen. Syksyn juutalaisten juhlien aikainen sulku tehosi kyllä tartuntatilastoihin, mutta kansan luottamus oli menetetty. Työttömiksi jääneet epätoivoiset kansalaiset vyöryivät kaduille osoittamaan mieltään hallitusta vastaan ja vaatimaan pääministerin eroa.
Loppuvuodesta 2020 pääministeri Netanjahun ja lääketehdas Pfizerin toimitusjohtajan välillä käytiin vilkasta keskustelua. Israelilainen media tietää kertoa, että tarvittiin 17 puhelua saamaan aikaan molempia osapuolia tyydyttävä sopimus. Riittävästi rahaa pöytään ja Pfizer lupasi rokottaa israelilaiset ennätysvauhtia. Israel puolestaan sitoutui tuottamaan keskitetyn terveydenhoitojärjestelmänsä kautta lääketehtaalle lähes reaaliaikaista dataa rokotuksen vaikutuksista.
Kansalaiset alkoivat virrata rokotuskeskuksiin hakemaan pelastavaa piikkiä vauhdilla, jota muu maailma katsoi ihmetellen. Kun muualla odoteltiin rokotuslähetysten saapumista ja jaettiin niukkuutta, Israelissa oli jo polkaistu kampanja täyteen vauhtiin. Rokotteiden saatavuuden lisäksi yksi syy nopeaan tahtiin on maalle tyypillinen ns. organisoitu kaaos. Sen sijaan että byrokraattisesti mietittäisiin, kuka on seuraavaksi vuorossa ja pahimmassa tapauksessa tumpattaisiin ylijäämäannoksia roskikseen, hoitajat menevät rokotuspäivän päätteeksi kadulle: ”Hei, pizzakuski, haluatko piikin?” Ja taas on yksi rokotettu lisää!
Kaikki eivät kuitenkaan ole olleet helpottuneita. Salaliittoteoreetikoille viime kuukaudet ovat tarjonneet paljon materiaalia kauhuskenaarioiden tehtailuun. Myös asiallista kritiikkiä on kuultu. Jotkut israelilaiset syyttävät, että heistä on tehty uuden rokotteen jättiläismäinen testilaboratorio. Kansalaisten sairaskertomusten antaminen lääketehtaan käyttöön ilman asianomaisten suostumusta ei olisi mennyt Euroopassa läpi, siitäkään huolimatta, että yksilöintitietoja ei luovuteta. Netanjahulle rokotuskampanja on joka tapauksessa ollut tilaisuus vielä osoittaa kyntensä – nähtäväksi jää, kääntääkö se hänen poliittisen syöksykierteensä uuteen nousuun. Vaalitkin ovat nimittäin taas ovella.
Rääkkääntyneelle kansalle määrättiin jo kolmas yhteiskunnan sulku joulukuun lopussa, samaan aikaan kun rokotuskampanja käynnistyi näyttävästi. Hallituksen tavoitteena on, että ”koko Israel” on pelastettu epidemiasta rokotuksin ennen maaliskuun loppua – uusien virusmutaatioiden riehuessa päämäärä tosin on vaarassa luisua kauemmaksi. Vuoden ahdistavia tuntoja sanoittaa ajankohtainen hepreankielinen slogan: “Chozrim lechaim” eli ”palaamme elämään.” Kansa odottaa, että pääsiäisenä koittaisi vapaus – ei vain Egyptin orjuudesta vaan myös koronan ikeestä. Nämä osittain sattumalta syntyneet raamatulliset assosiaatiot nostavat mieleen suuremmat Israelille annetut lupaukset, jotka toteutuvat pääministerin puheita varmemmin: eräänä päivänä ”koko Israel on pelastuva” (Room. 11:26) ja ”…mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon!” (Room. 11:15.) Epidemia hellittää toivottavasti pian sen verran, että voin palata Jerusalemiin, jättää taakseni koronamietteet ja keskittyä näihin valoisiin näkymiin.
(Kuva: Matti Mäkelä)