Elämäntaito: Kun Pekka Simojoki väsyi ja aikoi lopettaa, salaperäinen puhelinsoitto sai jatkamaan – ”hän sanoi, että Jumala käski soittaa Simojoelle” Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin

Yhteisöllisyys on kirkon aarre, jolle on ajassamme suuri tarve

 

Usein kuulee, että kristittyjen keskinäinen yhteys, rakkaus, on puhutellut ihmistä ja herättänyt tämän kiinnostuksen uskonasioihin. Tämä seikka toistuu monien uskoontulokertomuksissa. Yhteys on Pyhän Hengen synnyttämää, jotain, mitä emme itse näe, mutta toiset aistivat sen. Yhteys puhuttelee ja synnyttää kaipauksen, jospa minäkin. Yhteys ja yhteisöllisyys ovat kristittyjen ja kirkon aarre, jolle on ajassamme suuri tarve.

Länsimaisissa yhteiskunnissa on pitkään ihannoitu yksilökeskeisyyttä ja yksin pärjäämistä. Yksityisyyden kunnioittaminen on meillä korkealle arvostettua. Oman edun tavoittelu menee usein yhteisön edun edelle. Ajankäyttö on monella vääristynyttä. Työ nielee leijonan osan ajasta ja energiasta, eikä ihmissuhteille jää enää aikaa ja voimavaroja, ja kuitenkin juuri ne virkistäisivät ja toisivat merkitystä elämään. Monesti harrastaminenkin on sellaista, mitä tehdään yksin.

Kirkkorekry neliöb. 11.-24.11.

Ihmisten kyläily toistensa luona on vähentynyt vuosikymmenten saatossa. Perheissä ruokaillaan yhdessä harvemmin kuin esimerkiksi 30 vuotta sitten. Yhteisöllisyys on vähentynyt. Monet ihmiset viettävät ison osan ajastaan yksin. Suomessa hieman yli 40 prosenttia talouksista on sinkkutalouksia.

Yksinäisyys on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä paremmasta elintasosta ja teknologiasta huolimatta. Ihmisten yksinäisyys on yksi länsimaisen yhteiskunnan suurimmista ongelmista.

Ryhmässäkin voit kokea itsesi yksinäiseksi, ja vaikka sinulla olisi paljon Facebook-kavereita, voit olla yksinäinen.

Yhteisöllisissä kokemuksissa elimistössä vapautuu mielihyvähormoneja: oksitosiinia, dopamiinia ja endorfiineja.

Ihmistä ei ole luotu olemaan yksin – vastoin tahtoaan. Sanoohan Raamattukin: ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään” (1. Moos. 2:18). Kuulumisen ja yhteyden tarve on yksi ihmisen perustarpeista. Ihminen tarvitsee toista ihmistä tullakseen omaksi persoonakseen. Yhteisöllisyys palkitsee. Yhteisöllisissä kokemuksissa elimistössä vapautuu mielihyvähormoneja: oksitosiinia, dopamiinia ja endorfiineja.

Jos ihminen ei saa turvaa ja palkintoa ihmissuhteista, ihmisen sisäinen hälytysjärjestelmä aktivoituu ja hän voi huonosti. Pahimmillaan yksinäisyys voi sairastuttaa. Ylilääkäri ja professori Pekka Strang listaa yksinolon terveysriskeiksi Ylen artikkelissa muun muassa psyykkisen pahoinvoinnin, kohonneen itsemurha- ja dementiariskin sekä sydän- ja verisuonitaudit.

Katsekontakti, hymy ja tervehtiminen tuntuvat pieniltä asioilta, mutta niillä on yksinäisyyden tunnetta vähentävä merkitys.

Yle Areenan Yksinäisyyden aikakausi -ohjelmassa tuotiin kiinnostavasti esiin kaavoittamisen ja rakentamisen yhteyttä yksinäisyyteen. Liian tiivis rakentaminen vähentää yhteisöllisyyttä. Jos ihmisillä ei ole luontevia tapoja kohdata toisiaan arjessa, yksinäisyys lisääntyy. Katsekontakti, hymy ja tervehtiminen tuntuvat pieniltä asioilta, mutta niillä on yksinäisyyden tunnetta vähentävä merkitys. Tarvitaan erilaisia aukioita, puistoja, toreja, tiloja penkkirykelmille ja pelikentille. Yksinäisyyden aikakausi -ohjelmassa eräs asiantuntija peukutti vahvasti ulkoliikuntapaikkojen ja puistojen puolesta, sillä ne niissä ihmiset voivat olla tekemisissä toistensa kanssa. Yllättävän pienillä asioilla on merkitystä.

Seurakuntien tilojen suunnittelussa ja kalustamisessa olisi hyvä ottaa huomioon yhteisöllisyys ja seurakuntalaisten mahdollisuus vuorovaikutukseen toistensa kanssa. Erilaiset olohuoneet, kahvilat ja isot eteistilat tarjoavat ihmisille mahdollisuuden kohdata toisiaan (sitten kun korona-aika on ohi).

Normaaliaikana seurakunnissa voi olla paljon yhteisöllisyyttä. Seurakunnassa ihminen ei ole yksin, vaan hän kuuluu hengelliseen yhteisöön, joka on osa maailmanlaajuista kristittyjen verkostoa. Itselläni syvimmät yhteyden kokemukset liittyvät toisiin kristittyihin. Toivoisin, että jokainen voisi kokea yhteyttä ja yhteisöllisyyttä seurakunnassa.

Mutta ihmiset ovat vajavaisia ja kristittyjen käyttäytyminen on toisinaan kaikkea muuta kuin yhteyttä rakentavaa ja siihen kutsuvaa. Siitäkin huolimatta Pyhä Henki vaikuttaa ja luo yhteyttä ihmisten kesken. Rukoillaan, että kristittyjen keskinäinen yhteys todistaisi vahvasti Jumalan rakkaudesta ja kutsuisi yksinäisiä ja orpoja yhteyteen.

Ihmisen ei ole hyvä olla yksinänsä.