Kirjoittanut
Kirjoittaja on Sleyn lähetysjohtaja ja Sanansaattaja-lehden päätoimittaja.Yhteys ja rakkaus ovat nousseet kirkollisessa arvokeskustelussa kärkipaikoille. Pahasti jakautuneen kirkon sisäistä yhteyttä yritetään paikata hyväksymällä erilaisia, suorastaan vastakkaisia, näkemyksiä rinnakkaisiksi kirkon käsityksiksi. Yhteyden ensisijaisuutta perustellaan Jeesuksen sanalla: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa.” (Joh. 17:21). Jeesuksen opetuslasten keskinäinen yhteys on varmasti tavoiteltava asia. Usein kuitenkin unohtuu, mitä Jeesus rukoilee vain pari jaetta aikaisemmin: ”Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.” (jae 17) Oikea yhteys perustuu yhteiseen uskoon, joka puolestaan perustuu Jumalan sanaan ja sen totuuteen. Sellaista yhteyttä Jeesus rukoilee omilleen. Yhteys ilman totuutta on keinotekoista ja valheellista.
Raamatun opetus: ”Jumala on rakkaus”, tuntuu kääntyneen päälaelleen muotoon: ”Rakkaus on jumala”. Rakkauden periaate asetetaan selkeitä Raamatun opetuksia vastaan ja niiden yläpuolelle, ja samalla rakkauden sisältö määritellään länsimaisen, jälkikristillisen ajan hengen mukaan. Rakkaus ja suvaitsevaisuus ymmärretään kutakuinkin samaksi asiaksi. Paavali opettaa rakkaudesta: ”Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.” (1. Kor. 13: 6) Rakkaus ja totuus kuuluvat yhteen. Totuudesta irrotettu rakkaus on petollista.
Rakkaus, keskinäinen yhteys ja totuus ovat kuin kolmisäikeinen lanka. Niitä ei saa erottaa toisistaan. Helppoa niiden kolmen yhdessä pitäminen ei kuitenkaan ole. Meidän syntimme saattaa usein olla pelkän totuuden toitottaminen. Totuus ilman rakkautta on julmaa. Se rikkoo sydämiä ja suhteita. Jumala antakoon meille viisautta noudattaa totuutta rakkaudessa ja rakkautta totuudessa ja tavoitella kestävää Jumalan lasten yhteyttä.
