Yksi asia tulee säilymään tulevaisuudessa

Elämme aikaa, jolloin tulevaisuus näyttää erityisen epävarmalta. Korona on laittanut monien tulevaisuuden suunnitelmat uusiksi. Sen lisäksi muutenkin maailmantilanne näyttää huojuvammalta kuin pitkään aikaan. Lähes päivittäin uutisissa saamme huolestuttavia tietoja ympäristön tilasta, taloudesta, alhaisesta syntyvyydestä, poliittisen vastakkainasettelun kärjistymisestä ja niin edelleen.

Helposti ajankohtaiset huolet vievät meidän huomiomme ja vääristävät näkökulmaamme. Tämän hetken huolet hautaavat alleen laajemman perspektiivin. Sen vuoksi katselemme usein maailmaa liian lyhyellä aikavälillä. Mikä siis on sellainen asia, joka varmasti kestää tulevaisuudessa? Mikä varmasti säilyy yhä kiivaampaa tahtia muuttuvassa maailmassa sukupolvelta toiselle?

Tilastotieteilijä ja riskianalyytikko Nassim Nicholas Taleb puhuu kirjassaan Oma nahka pelissä ns. Lindyn vaikutuksesta. Alun perin Lindyn vaikutus koski Broadway-musikaalien elinajanodotetta. Huomattiin, että mitä kauemmin jotain tiettyä musikaalia oli jo esitetty, sitä pidempään sitä tultaisiin tulevaisuudessa esittämään.

Tästä Taleb johtaa yleispätevän säännön: jotkut asiat vanhenevat kääntäen eli niiden elinajanodote kasvaa sitä mukaa, kun ne säilyvät elossa. Ajan vaikutus on siis asioiden todellinen kriteeri, jolla arvioida ajatukset, teknologiat, menetelmät, instituutiot ja poliittiset järjestelmät. Mikä säilyy, voittaa ja mitä kauemmin se säilyy, sen vahvemmaksi se tulee.

Koska kristinuskolla on kahden tuhannen vuoden historia, näin arvioituna sillä on erittäin vahva todennäköisyys selviytyä tulevaisuudessakin. Ehkä tässä on myös syy miksi liberaaliteologian omaksuneet kirkot näyttävät katoavan maailmankartalta. Ne ovat pyrkineet luopumaan monista sellaisista asioista ja opetuksista, joilla on erittäin pitkä historia ja jotka siksi säilyvät erittäin todennäköisesti.

Tämä selittää, miksi tietyistä vanhoista traditioista kannattaa pitää kiinni, vaikka ne meidän päivinämme saattavat näyttää ulkopuoliselle hieman kummallisilta. Niillä on niin vahva historia, että ne todennäköisesti kestävät aikaa tulevaisuudessakin.

Jos tietäisimme mikä tilanne Suomessa on esimerkiksi sadan vuoden päästä, se vaikuttaisi erittäin paljon toimintaamme nykyhetkessä. Asioita ei kannata tehdä vain tämän hetken vaatimusten paineessa, vaan miettiä sitä, mikä kestää pitkälle tulevaisuuteen. Jos muutamme kristinuskoa jokaisen sukupolven mieltymysten paineessa, pian siitä ei ole mitään jäljellä. Jos taas pidämme sen sellaisena kuin se on vuosisatoja säilynyt, se kestää todennäköisesti vuosisatoja eteenpäin.

Antiikista ei ole jäljellä enää mitään muuta instituutiota kuin kristillinen kirkko ja juutalainen synagoga. Ne ovat kestäneet ajan hampaan ja kestävät todennäköisesti seuraavatkin pari tuhatta vuotta. Keskiajalta on näiden lisäksi muutama yliopisto ja luostari. Vastaavasti on selvää, että tuhannen vuoden päästä aikamme moraalisesta progressivismista ja muista kristinuskoa haastavista ideologioista ei ole enää mitään jäljellä. Tuskin edes yhtään nykymuotoisista valtioista on silloin jäljellä.

Jumalan sana ja Kristuksen kirkko pysyy silti iäti. Kristinusko ei tule katoamaan maailmasta mihinkään. Sanotaankin, että kristinusko ei voita ideologisia taisteluita ensisijaisesti väittelemällä, vaan pitämällä kiinni omasta kannastaan niin kauan, että vastapuolen kantaa ei enää kukaan edusta.

Meillä on aikaa, olemme kärsivällisiä ja pidämme tiukasti kiinni siitä uskon perinnöstä, jonka olemme saaneet. Sillä strategialla voitamme. Totuus on aina alakynnessä ja häviämäisillään lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä se voittaa.

Jeesushan lupasi: ”Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.” (Matt. 16:18). Kirkko pysyy siis maailmanhistorian loppuun asti. Jos haluat elämääsi jotakin, joka ei varmasti tuhoudu tulevaisuudessa, kokeile perinteistä kristinuskoa.