Kirjoittanut
Kirjoittaja on Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtaja.Viime sunnuntaina toinen adventti ja itsenäisyyspäivä osuivat yksiin. Seurakunnassa tämä huomioitiin kauniilla tavalla: kaikki jumalanpalvelukseen osallistuneet ulkomaalaiset saivat vuorotellen tulla toivottamaan siunausta maallemme ja kansallemme kukin omalla kielellään. Rukouksia kuultiin niin Irakista, Syyriasta, Iranista, Egyptistä, Virosta kuin Itävallastakin. Rukoushetki muistutti kauniilla tavalla, miten monesta heimosta me kristityt tulemme.
Syksyn muuttunut pakolaistilanne on saanut useat pohtimaan, miksi ihmiset juuri nyt jättävät sankoin joukoin synnyinseutunsa ja ottavat uskaliaat askeleet kohti tuntematonta. Tuoreimpaan Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen oli haastateltu neljää irakilaista vasemmistoälykköä, joita vainottiin Saddam Husseinin valtakaudella. Monen mutkan kautta miehet päätyivät 1990-luvun puolivälissä Suomeen. He pohtivat Lähi-Idässä vallitsevaa tilannetta: aivan kuin maailmankolkassa olisi päästetty riehumaan Irra, sodan ja ruton demoni, joka on erikoistunut maan ja kansan tuhoamiseen. Ihmisiä ei alueella nimittäin ainoastaan tapeta: heitä rääkätään ennen kuolemaansa silpomalla, polttamalla ja puhkomalla.
Syyrian ja Irakin alueella kaksi vuosituhatta asuneet kristityt ovat saaneet vainosta osansa. YK:n arvion mukaan maailmassa ei ole tällä hetkellä tiedossa mitään toista ryhmää, jota vainottaisiin enemmän kuin kristittyjä. Vaino on systemaattisinta juuri islamilaisissa maissa. Tänä syksynä uutisoitiin, kuinka Mosul, Vanhan testamentin Ninive, on tyhjennetty ensimmäistä kertaa kokonaan kristityistä. Mikä menetys sille kristilliselle perinnölle, jota Tien kulkijat ovat alueella uskollisesti vaalineet!
Kun otamme maahamme muualta tulevia vastaan, meidän on hyvä muistaa, millaista Jumalaa me palvelemme. Kristittyjen Luoja on Vapahtaja, joka rakastaa jokaista ihmistä ja kutsuu kaikkia yhteyteensä. Hyväntahtoisuudessaan Hän on kutsunut seurakunnan olemaan siellä, missä Jumalasta ei muuten kuulla. Hänen rakastava luonne ilmenee ennen muuta keskinäisissä väleissämme: että kunnioitamme ja puhumme hyvää toisistamme, olemme armollisia toisillemme silloinkin kun emme ole samaa mieltä. Pietistisen herätyksen keulahahmon kreivi Zinzendorfin sanoin: ”Olennaisissa asioissa yhteys, epäolennaisissa vapaus, kaikissa asioissa rakkaus”.
