Kirjoittanut
Seurakuntalaisen vieraskynä-blogissa julkaistaan eri kirjoittajien kirjoituksia.Elämässä on monenlaisia kohtaamisia. Joskus niillä voi olla ikuistakin merkitystä, kuten seuraava kertomus kristityn ja buddhalaisen perheen kohtaamisesta osoittaa, kirjoittaa Hannu Hurri.
Olin lokakuussa -23 Kouvolassa aamulenkillä. Oli monia reittimahdollisuuksia. Päädyin kiertämään entisen kotikatuni kautta. Sen päässä tapasin kärryjä työntävän tummaihoisen lehdenjakajan. Pysähdyin englanniksi juttelemaan. Ilmeni, että hän oli 4 kuukautta aiemmin tullut perheineen Suomeen Sri Lankasta ja päätynyt Kouvolaan vaimon opiskelun takia. Huomasin, että mies oli jakamassa jääkiekkoseuran KOOKOOn julkaisua. Hän ei itse ollut nähnyt lunta eikä jäätä. Kerroin olleeni 40 vuotta sitten tuon kiekkoseuran lääkärinä. Yllättäen hän kertoikin, että sittenhän me olemme kollegoita. Dr Prasad on toiminut 22 vuotta kirurgina kotimaassaan. Tuo avasi yhteyden ja jatkoimme tutustumista. Hän toivoi saavansa Suomesta asianomaisten harjoitusvaiheiden jälkeen ammatillista työtään. Jotain papereita on Valviran tutkittavana. Suomen kielen oppiminen tulee olemaan tärkeää. Lupasinkin heti auttaa mahdollisuuksien mukaan erilaisissa tarpeissa. Mikä tahansa aputyö kelpaa, johon ei kielitaitoa tarvita. Hänen vaimonsa opiskelee paikallisessa ammattikorkeakoulussa kansainvälistä kauppaa. Kotimaassa Manori-vaimo on toiminut pankinjohtaja. Heillä on 9-vuotias tytär ja 7-vuotias poika. Myös vaimo oli lehdenjakajana toisaalla Kouvolassa.
Jutellessamme kaveri kertoi olevansa buddhalainen. Itse kerroin olevani kristitty, joka kohtasin Jeesuksen pelastajani asuessamme tapaamispaikkamme viereisessä talossa. Kerroin, että mielestäni tässä tapaamisessa on selkeä Jumalan johdatus. Kysyin, saammeko muistaa hänen perhettään rukouksissamme. Sain kovin myönteisen vastauksen. Sain myös siinä jalkakäytävällä siunata häntä. Myöhemmin hän kertoi ihmetelleensä, miksi hän oli jo poistunut kadulta ja sitten kuitenkin palannut takaisin kohtaamispaikallemme. Olimme oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Myöhemmin kollegakin tiedosti, että mukana oli yliluonnollinen Jumalan johdatus.
Tapaaminen innosti meitä molempia ja yhteydenpito jatkui. Aavistelin, että kohtaamisemme oli alku jollekin, mitä en siinä vaiheessa tiennyt.
Yhteydenpitoa ja uskon ilosanomaa
Tutustuimme vaimoni kanssa perheeseen lähemmin. Tapaamisissamme he alkoivat kiinnostua uskostamme. Pikkuhiljaa he ymmärsivät, ettemme puhuneet pelkästä uskonnosta. Saimme kertoa Jumalan todellisuudesta ja johdatuksesta omassa elämässämme, myötä -ja vastamäissä. Raamatun sanoma ja Jeesus olivat selkeästi esillä. Pian Manori totesi, että Raamatun Jumalan täytyy olla todellinen. He innostuivat lisää ja opastin heitä kuuntelemaan englanninkielistä ääniraamattua. Opastimme heitä, ja he pyysivät, että siunaisimme heitä perhekuntana.
Eräänä iltana rouva kertoi haluavansa kohdata meidän Jeesuksemme ja saada syntinsä anteeksi. Niin siinä yhdellä eurolla kirpputorilta ostetulla sohvalla hän sydämessään uskoi ja suullaan tunnusti Jeesuksen Herrakseen. Tiedostimme, että nyt tapahtui todellinen sydämen ratkaisu, uudestisyntyminen Jumalan lapseksi. Se vahvistui tulevina viikkoina. Aviomies Prasad oli myös kiinnostunut uskosta Jeesukseen, kuten lapsetkin. Yhdessä päätimme tapaamiset aina siunaavaan rukoukseen. Vaimot alkoivat pitää keskenään yhteyttä, kuten me miehetkin. Manorin uskoontulohetkellä olimme tunteneet toisemme vasta kolme kuukautta. Jumalan selkeä, yliluonnollisen luonnollinen johdatus rohkaisi meitä kaikkia.
Eteenpäin ja ylöspäin
Sopivasti saimme ohjata heidät paikallisen seurakunnan kansainväliseen iltaan, jossa oli ihmisiä monista eri kansallisuuksista. Se oli heidän elämänsä ensimmäinen kristillinen tilaisuus tammikuussa -24. Kuukautta myöhemmin perheenisä teki myös selkeän uskon ratkaisun. He alkoivat myös omaehtoisesti ja innostuneesti käydä hengellisissä tilaisuuksissa. Koko kevään ajan he kävivät kansainvälisissä illoissa ja pian myös sunnuntaijumalanpalveluksissa oma-aloitteisesti. Kontakteja syntyi muihin uskoviin ja maahanmuuttajiin.
Tiukka kielikurssi on nyt meneillään. Mies sai pienteollisuuslaitoksessa Kausalassa ilmastointilaitteiden kokoonpanotyön, joka takaa toimeentulon toistaiseksi. Heidän motiivinsa oli alusta lähtien välttää joutumasta yhteiskunnan elätettäväksi. Mikä tahansa työ kelpasi ja järjestyikin.
Lasten koulunkäynti alkoi mukavasti ja tytär oppi auttavasti suomen kielen puolessa vuodessa. He saivat myös perhe-elämään uutta virtaa. He tiedostivat Jumalan rakkauden heitä kohtaan.
Jääkiekkoseuran lehti laukaisi tutustumiseni dr. Prasadin kanssa. Keväällä vein hänet Kouvolan jäähalliin liigapeliin. Hän ei ollut nähnyt jäätä ennen Suomeen tuloaan. Ilmeni, että hän itse on ollut Sri Lankan pöytätennismestari. Myöhemmin olimme myös koripallokatsomossa. Ja kesällä pesäpallo kutsuu.
On hienoa nähdä, miten Jumala on johdattanut lyhyessä ajassa perhettä Jeesuksen tuntemiseen. Ihmeellisesti on myös käytännön apua järjestynyt.
Mutta paljon on vaikeitakin haasteita buddhalaistaustaisella perheellä uudessa asuinmaassa. He ovat kuitenkin luottavaisia, sillä käytännön oleskelu-, opiskelu-, ja työmahdollisuudet ovat toistaiseksi järjestyneet ja usko tulevaan on vahvistunut.
Pariskunnan hengellinen kasvu on edistynyt hyvin. Omasta vapaasta tahdostaan he tiedostavat jo uskovien kasteen merkityksen. Lapsetkin haluavat seurata Jeesuksen esimerkkiä. Vedet ovat lämmenneet. Lähiaikoina koko perheen kastetilaisuus on edessä.
Kaikessa on viestiä myös meille
Tullessaan vuosi sitten Suomeen, perheellä ei ollut tietoa tulevasta. Nyt he ymmärtävät, että tärkein asia täällä on ollut Jumalan ja Jeesuksen kohtaaminen. Ei tarvitse epäillä, etteivätkö vanhempien ammatilliset ja lasten kouluasiat järjestyisi. Jumala ei aloittamaansa työtä jätä kesken.
Olkoon tämä pieni kertomus rohkaisuksi myös meille suomalaisille. Jumalan johdattaa usein luonnollisen elämän ja tapaamisten keskellä. On ilo johdattaa ihonväristä riippumatta ihminen yhden ainoan todellisen Jumalan luo. Hän antoi ainokaisen poikansa myös, että jokainen epäjumalien palvelemiseen kasvanut, voi päästä vapauteen, johon Kristus meidät vapautti. Idässä epäjumalien palvonta on julkista.
Tutkailkaamme kesäaikaan, mitä salaisia epäjumalia omissa sydämissämme liikkuu. Vapauteen Jeesus meidät vapautti, älkäämme antako sitoa itseämme orjuuden ikeisiin.
Hannu Hurri
Erikoislääkäri
