Kirjoittanut
Jäin sairauslomalle 24.2.2015, koska Parkinsonin tautia sairastavana potilaana en kyennyt enää toimimaan ammatissani pastorina. Lääkäri kirjoitti minulle suoraan yhden vuoden mittaisen sairausloman ja välitti Kelalle lääkärin kirjoittaman B-lausunnon sillä tarkoituksella, etten palaisi enää takaisin työelämään vaan että jäisin helmikuussa 2016 työkyvyttömyyseläkkeelle. Asian piti olla sillä selvä. Kelassa minulle sanottiin, että kun anon eläkettä kolme kuukautta ennen sairausloman päättymistä, niin eläke alkaa tulla maaliskuun alusta 2016.
Olin ollut työssä ulkomailla 1991–2006 välisen ajan ja tuosta ajasta maksoimme viimeiset 10 vuotta työeläkemaksuja Itävaltaan. Itävalta lupasi myös eläkepäätöksen kolmessa kuukaudessa anomusten lähettämisestä.
Sitten alkoi kiirastuli. Erittäin byrokraattinen Itävalta lähetti palautepostia neljä kertaa. Ensimmäinen anomukseni ei ollut tullut koskaan perille asti. Siispä uutta väsäämään. Aikaa vievä kierre jatkui, koska aina puuttui jokin todistus tai leima. Eläkepäätöksen tekeminen venyi sen vuoksi myös Suomen Kelassa, koska siellä odotettiin Itävallan päätöstä. Helmikuussa lakkasi sairauspäivärahan tulo. Meni maaliskuu, meni huhtikuu, ja kohta on mennyt toukokuukin. Kun postia ei kuulunut Itävallasta sen enempää kuin Suomen Kelastakaan, niin viimein tiedustelin: ”Miten on mahdollista, että ihminen jää tyhjän päälle ilman minkäänlaista toimeentulotukea?” Kelan virkailijan vastaus hämmensi minut: ”Ilmoittautukaa työttömäksi työnhakijaksi!” Olin ymmällä: ”Mutta minähän olen edelleen sairauslomalla ja minulla on lääkärin B-lausunto.” Virkailija vastasi: ”Siten te turvaisitte toimeentulonne!” Yritin puolustautua: ”Mutta eikö se ole laitonta?” Ei kuulemma, mutta se kuulosti kyllä äärimmäisen ristiriitaiselta.
Minua asia jäi kiusaamaan. Esitin itselleni hypoteettisen kysymyksen: Entä jos minä ilmoittautuisin työttömäksi työnhakijaksi ja minulle tarjottaisiin töitä. En voisi ottaa työtä vastaan, ja uuden lakiuudistuksen mukaan tarjotusta työstä kieltäytyminen merkitsisi vielä kolmen kuukauden karenssia. Ja jos minä sairauslomalaisena ottaisin työttömyyskorvauksen vastaan, vaikka esimerkiksi kuuden kuukauden ajalta, niin ”väärin perustein” maksettu työttömyyskorvaus perittäisiin minulta takaisin. Mitä hyötyä siitä olisi? Ensin annetaan ja sitten otetaan pois. Päätin olla ilman mitään korvauksia. En halunnut ottaa vastaan niin ristiriitaiselta kuulostavaa ”valtion lainaa”, vaikka se olisi korotonta. Mutta silti sanon, että meidän yhteiskunnassamme ei kukaan ”normaali työläinen” saisi jäädä tämmöiseen välikäteen. Lakia pitäisi sorvata tällä kohtaa uusiksi. Lakivaliokuntakin jää pian kesälomalle, mutta murheet eivät pidä kesälomaa.
