Ylösnousemus – ei mitään merkitystä tai universaali merkitys

Aikoinaan Helsingin teologisessa tiedekunnassa eksegetiikan professori opetti, että Jeesuksen ylösnousemus on kristinuskon Big Bang, josta kaikki alkoi pysäyttämättömällä voimalla. Jeesuksen ylösnousemusta on kuvattu myös evoluutionaariseksi harppaukseksi, jossa ihminen, Jeesus Kristus, astuu aivan uudenlaiseen olemisen todellisuuteen. Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta on usein perusteltu vakuuttavilla argumenteilla, mutta on hyvä kysyä, onko sillä oikeasti mitään merkitystä, nousiko Jeesus haudastaan vai ei. Mitä merkitystä Jeesuksen ylösnousemuksella on?

Raamatussa on useita kertomuksia siitä, kuinka joku herää kuolleista. Elisa herätti henkiin sunemilaisen lesken poikavainaan. (2. Kun. 4.) Jeesus herätti kuolleista Lasaruksen (Joh. 11), synagogan esimiehen, Jairoksen, tyttären (Mark. 5:41), ja erään lesken ainoan pojan (Luuk. 7:14). Näissä tapauksissa vainaja heräsi eloon jatkaakseen elämäänsä, kunnes lopulta kuoli uudestaan. Näiden ihmisten herääminen kuolleista ei muuttanut maailmaa tai avannut jotain uutta hengellistä todellisuutta. Jos Jeesuksen ylösnousemuksessa olisi kyse vain tästä, sillä ei olisi sen kummempaa merkitystä.

Jeesuksen ylösnousemus on kuitenkin jotain ihan muuta. Hän nousi kuoleman vallasta ja mursi tuonelan kahleet. Hän harppasi johonkin ihan uuteen todellisuuteen, jossa kuolema on voitettu. Josef Ratzinger kirjoittaa, että Jeesuksen ylösnousemus murtautuu aivan uuteen elämän muotoon, elämään, joka ei ole enää kuoleman lain alaisuudessa. (Ratzinger, Jesus of Nazareth, Holy Week. s. 241–248.) Aivan uusi ihmisen olemassaolon ulottuvuus aukeaa. Jeesuksen ylösnousemuksella on merkitys koko ihmiskunnalle. ”Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne… Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa.” (1. Kor. 15:14, 17.)

Uuteen suhteeseen – lapsi ja uusi luomus

Yksikään evankelista ei kuvaa Jeesuksen ylösnousemusta. Tuo ihmeiden ihme tapahtuu haudan pimeydessä. Kyse on salaisuudesta, jota ei voi kuvata. Kuitenkin tuo ihme on täysin totta. Hauta on tyhjä. Ylösnoussut Jeesus Kristus on ilmestynyt opetuslapsilleen. Evankelista Johannes korostaa, että Jeesuksen ylösnousemuksen myötä opetustalasten suhde Jumalaan on muuttunut ratkaisevasti. Jeesus ilmestyy Maria Magdaleenalle tyhjällä haudalla, puutarhassa, ja sanoo: ”Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.” (Joh. 20:17.) Tähän mennessä evankeliumissa Jeesus on puhunut Jumalasta vain omana Isänään – nyt Jeesuksen opetuslapsista tulee Jumalan lapsia.  Heidän suhde Jumalaan muuttuu.

Evankeliumin alussa sanotaan, että ”kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskoivat häneen.” (Joh. 1:12.) Johanneksen evankeliumissa opetuslapsia ei kuitenkaan kutsuta Jumalan lapsiksi – vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen seurauksena opetuslapset nousevat tähän asemaa: Jumalan lapsiksi. Jeesuksen Isä on myös heidän Isänsä. Aivan uudenlainen asema näkyy myös muissa kohdissa. Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen lukittujen ovien sisällä. Hän sanoo heille, ottakaa Pyhä Henki, ja sitten hän puhalsi heitä kohti. (Joh. 20:21.) Tässä kohtaa evankelista Johannes käyttää identtisesti samoja sanoja, kuin 1. Mooseksen kirjassa, kun Jumala puhaltaa ihmisiin elämän hengen. (1. Moos. 2:7.) Kristus on uusi Aadam – ja me, jotka olemme hänessä, olemme uusia luomuksia hänessä (2. Kor. 5:17).

Jeesus Kristus on noustessaan kuolleista nostanut kaikki omansa aivan uudelle tasolle, uuteen olemisen ulottuvuuteen. Tähän liittyy oleminen Kristuksessa, jäsenenä hänen ruumiissaan, joka on kirkko. Tähän liittyy uuden luomakunnan syntyminen ja Jumalan lapsena oleminen. Olemme siis kristinuskon ydinasioissa. Tämä todellisuus on totta, mutta se on, niin kuin Paavali kirjoittaa, kätketty heikkouteen. Jumalan voima, se sama voima, joka herätti Kristuksen kuolleista, ”vaikuttaa meissä uskovissa.” (Ef. 1:19–20.) Tuo Jumalan voima vaikuttaa sakramenteissa ja Jumalan sanassa.