Kirjoittanut
Kirjoittaja on Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtaja.Esikoisemme lähtee perjantaina kolmeksi kuukaudeksi Australiaan. Perillä au pairia odottaa neljä alle kuusivuotiasta innokasta hoidettavaa. Viides syntyy sinä aikana kun tyttäremme auttelee perhettä arjessa. Suomesta maapallon toiselle puolelle aikoinaan avioituneella perheenäidillä on yksi harras toive: että lapsenkaitsija osaisi leipoa myös pullaa. Leipomisharjoitteet ovat kuitenkin meinanneet jäädä ylioppilaalta viime tippaan. Mutta eilisiltana se tapahtui. Nukkumaanmenoaikana ryhdyimme taikinan tekoon. Pullat valmistuivat vähän ennen puolta yötä. Niistä tuli tosi maistuvia. Hassuinta oli paneutua unten maille tuoreen pullan tuoksussa.
En saattanut taikinan vaivaamista seuratessani olla hymynkare huulillani ajattelematta kaikkia niitä venymisiä, joihin jo yhdenkin lapsen aikuiseksi saattaminen on vanhempana haastanut. Lapsen kasvattaminen on ollut ihka oikeaa työtä. Ohjaamista, opastamista, apuna olemista, torjutuksi tulemista, valvomista niin vauvan, taaperon kuin teini-ikäisen kanssa.
Ajatus rinnastui mielessäni kristityksi kasvamiseen. Muistan hyvin, miten nuoruudessani puhuttiin siitä, ettei ketään saa lähettää hengelliselle matkalle yksin. Vastasyntynyttä ei pidä jättää kadulle kasvamaan. Tarkoitus oli kaiketi ilmaista, että uudesti ylhäältä syntynyt tarvitsee lapsen lailla tuekseen hengellisiä vanhempia, niitä uskossaan edelle ehtineitä, jotka suostuvat untuvikon esikuviksi.
Tällaista työtä on vaikea tehdä virkamiestyönä. Avun tarve ei katso kelloa. Hädässä olija ei osaa aina esittää asiaansa asiallisesti, vaan toisinaan pyyntö ryöpsähtää ilmoille lujaäänisesti vaatien. Hengellisen kasvun tueksi tarvitaan niitä, jotka sietävät keskeneräisyyttämme, tarjoavat apuaan oikea-aikaisesti ja suostuvat vapaaehtoisiin venymisiin. Hengellinen vanhemmuus on tosi työtä, vaikka sitä on vaikea maallisilla mittareilla mitata. Tänä kesänä useat asettuvat eri kesätapahtumissa hengellisen vanhemman osaan. Suostuvat antamaan näkymätöntä apuaan, jota ilman moni hengellinen kasvumatka jäisi kesken. Siunaa hyvä Jumala kaikkia niitä, jotka tukevat toista taipaleella olijaa.
