Kirjoittanut
Seurakuntalaisen vieraskynä-blogissa julkaistaan eri kirjoittajien kirjoituksia.50 vuotta sitten kirkon ääni oli heikko aborttilakia säädettäessä. Lain vastustajina vetosimme mm. käskyyn ”Älä tapa” ja Maailman lääkäriliiton ohjeeseen, että ihmiselämää on suojeltava hedelmöittymisestä alkaen. Nyt lain tullessa uuteen käsittelyyn olisi mahdollista tehdä korjausliike.
Ikääntyvä Suomi tarvitsee kaikki ne lapset, jotka sille on annettu, paljon on menetetty 50 vuoden aikana. Kohdussa kehittyvä lapsi ei ole kasvannainen naisen ruumiissa, vaan uusi ihminen, ihmeellinen persoona, jossa on piirteitä äidistä ja isästä, kahdesta suvusta. Kastetoimituksessa käytetään usein Psalmin 139:n jaetta: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki Sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.” – Miten tämä sopii aborttikäytännön kanssa?
Osa ihmisoikeuksien ajajista jättää tärkeimmän huomiotta: ihmisen oikeuden saada syntyä turvallisesti, saada elämä. Aborttikäytäntö sortaa myös miehen oikeuksia. Syntyvän lapsen isän pitäisi saada tietää, että hän on tulossa isäksi, eikä sitä häneltä pimitetä. On miehiä, jotka olisivat halunneet saada lapsensa, mutta heidät on työnnetty sivuun. Isällä on oma vastuunsa, eikä hän voi jättää seurauksia vain äidin kannettavaksi.
Abortin seurauksista olisi uskallettava puhua: raskauden keskeytys voi tuoda fyysisiä jälkiä ja mielen kipua. Abortti on sosialistisen ihmiskäsityksen luomus. Neuvostoliitossa siitä tuli itsestään selvä ehkäisykeino, eikä alistetulla naisella ollut vaihtoehtoja, häntä ei juurikaan kuunneltu. Yksin oli kannettava mielen alakuloa. Venäjällä abortti on edelleen tavallisin mieltä painava asia sielunhoidossa, Suomessakin yleinen. Siperiassa suuren sairaalan aborttilääkäri tuli luokseni synnintunnustukselle, hän kertoi tienneensä koko ajan
tekevänsä väärin.
Abortista on tullut keino hoitaa holtittoman sukupuolielämän seurauksia. Jumala on tarkoittanut sukupuolielämän avioliittoon, jossa on sitouduttu yhteiseen vastuuseen; lapsella on valmiina syli, turvapaikka.
Yrjö Niemi
Kirjoittaja on hämeenlinnalainen rovasti.
