Kirjoittanut
Tuoreen tohtorin, Saila Poulterin mukaan koulumaailmassa näkyy tällä hetkellä pyrkimys arvoneutraaliin tilaan.
– Katsomustietoinen kasvatus ei voi olla pelkkää tiedon jakamista uskonnosta tai uskonnoista. Se ei riitä. Kasvatuksessa täyty voida pohtia kenen tietoa jaetaan. Mikä on hyvää, totta ja tietämisen arvoista? Kasvattajan täytyy pyrkiä tietoisuuteen tiedon taustalla olevista arvoista. Tällainen arvotietoisuus pitäisi olla jokaisen opettajan tehtävä, Poulter toteaa.
Poulterin mukaan kasvatusta ei voi olla ilman kannanottoa siihen, mikä on hyvää ja tavoittelemisen arvoista.
– Mielestäni tämän päivän koulu viestittää arvoja, jotka liittyvät yksilön menestymisen korostamiseen ja kilpailuun.
Poulter näkee koulun tavoittelemissa kasvatusarvoissa ristiriitaisuuksia. Toisaalta korostetaan yksilön pärjäävyyttä ja samalla koko maailmaan ulottuvaa yhteisöllistä vastuuta.
– Kansalaisuuden syvän eettisen ulottuvuuden korostaminen on hienoa, mutta yksilö on jätetty yksin vastuuseen oman identiteetin ja moraalin rakentamisen haasteisiin.
”Lapsen kysymykset pitää huomioida”
Erityisen huolissaan Poulter on siitä, että tämän päivän koulussa keskeisellä sijalla on kilpailu.
– Lapsia valmistetaan kohtaamaan kompleksinen maailman monin taidoin ja tiedoin. Mutta jos yhteisön ja traditioiden positiivinen merkitys unohdetaan kasvun tukena, miten lapset ja nuoret kasvavat vastuulliseen kansalaisuuteen, jonka ytimessä on suhde toiseen ihmiseen? Poulter kysyy.
Tuore tohtori uskoo, että uskonnollisilla traditioilla olisi paljon annettavaa vastakulttuurien luomisessa.
– Ne voisivat haastaa yksilöllisyyteen, kilpailuun ja kuluttamiseen tähtäävän välineellisen kasvatusajattelun ja tuoda esiin ihmisyyden haavoittuvaisuuden, tarvitsevuuden, ja armollisuuden ulottuvuuksia.
Poulter on huomannut, että uskontoon liittyviä aineksia kasvatuksessa saatetaan vältellä sillä pelätään syytöstä aivopesusta. Poulterin mukaan pahinta on kuitenkin jättää lapsen kysymykset kokonaan huomiotta.
– Kasvattajana jättäytyminen arvo- ja katsomuskeskustelun ulkopuolelle neutraaliuden nimissä on eräänlaista heitteille jättämistä. Arvokasvatuksen kieltäminen on mielestäni lapsen keskeneräisyyden huomioimattomuutta.
Poulter kertoo, että viimeaikaisissa uskontoa käsittelevissä kansainvälisissä konferensseissa on noussut hyvin vahvasti esiin se, että sekularistinen, uskontovastainen yhteiskunnallinen trendi on
väistymässä.
– Länsimaat elävät jälkisekulaaria vaihetta, johon liittyy uskonnon roolin vahvistuminen. Kuva Eurooppan uskonnollisesta kentästä on tosin paljon entistä moninaisempi. Uskonnonopetusta tarvitaan enemmän kuin koskaan. Yhteiskunta on tänään moniarvoinen ja moniuskontoinen, minkä vuoksi on välttämätöntä hahmottaa, miten itse ajattelen, mihin uskon ja mitä arvostan, Poulter toteaa.
Saila Poulter väitteli toukokuussa Tampereen yliopistossa uskonnonopetuksen yhteiskunnallisesta tehtävästä. Poulter työskentelee uskonnondidaktiikan yliopisto-opettajana Helsingin yliopistossa.
Lue koko haastattelu Uuden Tien seuraavasta numerosta (25-26)
