Kirjoittanut
Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Venäjän ortodoksinen kirkko allekirjoittivat ekumeenisten neuvottelujen loppuasiakirjan sunnuntaina 11. syyskuuta 2011 Hollolassa.
Neuvottelujen tuloksena syntyneissä teeseissä korostettiin piispan viran lisäksi kristillisen kasvatuksen merkitystä.
Kirkot kävivät 15. oppikeskustelut, jotka pidettiin 6.-11. syyskuuta teemalla Kirkko yhteisönä – Kristillinen identiteetti ja kirkon jäsenyys.
”Neuvottelujen myötä molempien kirkkojen oppi ja hengellinen elämä on tullut entistä tutummaksi. Ne ovat samalla vahvistaneet luterilaista identiteettiä ja Luther-tutkimusta sekä edistäneet kirkkojen ekumeenista yhteyttä myös muihin kirkkoihin. Neuvottelut ovat myös auttaneet muun muassa Inkerin kirkon asemaa”, kertoi Kirkkohallituksen teologisten asiain sihteeri Tomi Karttunen.
– Tämänkertaisilla neuvotteluilla ei ollut kuitenkaan erityismerkitystä Inkerin kirkolle. He olivat jälleen yhtenä tarkkailijakirkkona. Kyse on pitemmän ajan myönteisestä välillisestä vaikutuksesta Inkerin kirkon jälleenrakennusprosessissa, Karttunen tarkentaa Seurakuntalaiselle.
Neuvotteluissa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa edustivat arkkipiispa Kari Mäkinen, piispa Matti Repo, piispa Seppo Häkkinen, professori Gunnar af Hällström, professori Matti Kotiranta, professori Antti Laato, pastori Heta Hurskainen sekä pastori Marita Tuomi. Venäjän ortodoksisen kirkon delegaatiota johti Astanan ja Kazakstanin Metropoliitta Alexander.
Neuvotteluissa keskusteltiin kirkosta yhteisönä. Tulokset esitettiin teeseinä, jotka käsittelevät teologisia kysymyksiä kuten kastetta, ehtoollista ja piispan virkaa.
”Kirkon ykseys ja jatkuvuus liittyvät läheisesti piispan virkaan. Kysymys piispan viran paikasta ja roolista kirkossa pitäisi ottaa seuraavien keskustelujen teemaksi kirkkojemme välillä”, todettiin ensimmäisen teesiryhmän teesissä numero seitsemän.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon oppikeskustelut aloitettiin vuonna 1970 arkkipiispa Martti Simojoen aloitteesta.
KT/Elämään
